olin omena. olin omena. olin pyöreä omena. mutta minäpäs pystyn paljon enempäänkin. soseutumaan hilloksi. liukenemaan mehuksi. heittäytymään muffiniksi. eikä minua sitten hirvitä yhtään. että minua keitetään sata-asteisessa vedessä. palotellaan terävällä puukolla. tungetaan sekaan ihmissilmiä kutittavia mausteita. mielelläni otan tehtäväni vastaan. menihän se kesä miettiessä, että mitäköhän minusta isona tulee. millaisen elämäntehtävän saan.
sillä syksyssä värit ja onnellisuus. miksi en riemuitsisi. olisi onnellinen tehtävästäni joka on minun. minun polkuni tässä. omenana, muuttuvana. kynttilänä, valaisevana. kukkasena, loistavana mutta pian kuihtuvana. minä vain. millaisena vain. omalla paikallani. löytäen ilon. nähden tehtäväni. kaiken tarpeellisuuden. että kyllä meillä on totisesti opittavaa.
että en unohtaisi tätäkään. kirjoitan sen ylös- ja eihän sitä koskaan tiedä. jos joku siellä toisen ruudun toisella puolella. innostuisi. haluaisi myös kokeilla. vaikka ei meillä aikuisilla ilo niinkuin kolmivuotiailla. kun kuuli ystäväni olevan tulossa kylään, tokaisi hän: mun mielesä on niin mukava kun A tulee kylään, että tekisi mieli tehdä takaperin kuperkeikkoja. (tosin se taito vielä puuttuu.)
samainen neiti oli jäänyt kerhossa tänään vessaan jumiin. ovi oli mennyt rikki. neuvokkaana olivat kerhotädit käskeneet kiivetä ensin pytynkannen päälle. sitten vesisäiliön päälle seisomaan, ja lopuksi yltäneet käsiin ja saaneet vedettyä seinän yli. aamuun asti kun ei tyttö olisi jaksanut odottaa huoltomiehiä. niisk. sanoo äiti. reippaaksi kehuivat tädit.
mutta että glögi:
omenaa pari litraa paloiteluna
sitruuna pestynä ja viipaloituna
glögimauste pussi tai pari
pari litraa vettä
sokeria reippaanlaisesti
inkivääriä lisäannos
vaniljatanko
keitellään ja siivilöidään. nautitaan, ja jos jää niin voi pakastaa pikkujouluihinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti