niinkuin elämässä. värit vaihtelevat. silmukka silmukalta rakentuu onni. langankierrot kuin ajatuksia. voi muuttua. voi muuttaa. muuttuu. ajatukset. näkökannat. mielipiteet. ja minä huomaan saaneeni naurusta kiinni jälleen. väliin vaihtuu tilalle tyytyväisyys. onnellisuus. hyvyys ja syvä rakkaus. väliin värit synkempiä. vaikeampia pukea sanoiksi.
pahaa oloa on niin helppo padota itseensä. mihinpä se purkisi. juoksisiko pimeissä metsissä itsensä uuvuksiin. huutaisiko kaiken pois. helpommin sen nielaisee itseensä. odottaa aikaa, jolloin enemmän itselle tämä elämä taas. pitäisi oppia sanomaan ääneen. heti. ettei kertyisi paha olo. viha. väsymys. pitäisi oppia pyytämään apua.
ja sitten siinä ympärillä yhtäkkiä ystävien joukko. odottavat kunnes kyyneleet vaihtuvat nauruksi taas. ja kun hymyilen elämälle näen senkin. että aina olen symbioottisesta vaiheesta taistellut itseni irti. muistanut itseni taas. ja se tuntuu erityisen hyvältä nyt. kun konkreettisestikin oma paikka laitettu kuntoon. tila, mikä on vain minun. miten onnellinen olenkaan, perheen ainoa, jolla oma huone!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti