saaristossa. lampaita. kalakauppiaita. kukkakauppiaita. ja kaalikääryleitä. olisi ollut leipääkin. monenmoista käsityötä. yhden lentokoneen otin kotiin mukaankin. mutta ehkä se vähän vielä muuttuu. mutta että aamusta lähdimme retkelle saaristoon kesätorille. nautimme kahvit siellä myös.
sillä lossimatkat kuuluu kesään. ei minulla ainkaan talvisin mitään halua lossiin, jos ei pakko. kylmä, jäinen meri ei minua houkuttele. mutta aina kesällä tulee kaipuu. keltaiset lossit. maalaispihapiirit. ihan kuin pääsisi osaksi satua edes hetkeksi. palaisi jonnekin juurilleen. vaikken saaristolainen ole koskaan ollutkaan. myrskyluodon maijan kanssa koen silti yhteyttä. halua seistä vasten tuulta.
kävimme myös kyläkaupassa. miten ihanaa olisi, jos vielä näitä pieniä kauppoja olisi joka kylällä. meidänkin kylällämme on joskus aikoinaan ollut kauppa ja posti. voisi kävellen poiketa. olisi ihanaa. vaikka kyllä me ruokakaupassa tunnemme myyjiä. hymyilemme ja saatamme vaihtaa muutaman sanankin. mutta se on silti niin eri. jos saisi naapurin miehen kalastaman kalan käärittynä voipaperiin. ehkä muutaman pienen vinkin, miten päästä sisälle hänen makumaailmaansakin.
ja melkein kuvittelimme ostavamme talon saaresta. mutta kuitenkin järki sanoo pitkät koulu- ja työmatkat. hiljaiset illat. harvinaisemmat vieraat. niin ehkä me vain pistäydymme idylleissä. kuvittelmme ostamalla saavamme palan rauhallisuutta, todellista maalaisuutta itseemme. ehkä minä virkkaan itselleni saaristohuivin keltaisesta, saaristolampaasta tehdystä, kasvivärjätystä villasta. ja huomenna, kun laitan kuhat pannulle. lupaan muistaa hymyillä. niiden kalojen ei tarvinnut matkustaa kaukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti