tänään ei tuntunut onnenpäivältä ollenkaan. eilisen jälkimainingeissa ihan. eilenhän vauva nukkui. vaihdoin kolmen huoneen kalustesijoitteluja. eli lähinnä raahasin sänkyjä. lapset nauttivat, koska saivat uuden unipaikan. antoivat minun tehdä. illasta huomasin astianpesukoneen hajonneen. aamulla vielä pelitti täysillä. tiskivuori kasvaa.
ja tänään vauva oli itkuisempi. minä yritin vaikuttaa sivistyneeltä äidiltä nuorien korjaajapoikien tehdessä leiriä meidän keittiöön. tissittää ja lusikoida samanaikaisesi. nukuttaa kahta yhtäaikaa. neiti onneksi sai vieraita. ettei kokoajan keskeyttänyt. nyt pojat nukkuvat. ja tytöille pakkasin koriin eväät. menivät retkelle olkkarin ikkunan eteen. minä sain rauhoittumiskahvini. pian palasi tyhjentynyt kori ja viltti keittiöön.
pihalla leikki jatkui. olisivat halunneet kiivetä kalliolle. en uskaltanut päästää meidän hyppyheikkiä. isoimmat menivät. sain tuliaiseksi ison astian kanttarellejä. uskomatonta, miten naapuruston lapset tietävät kaikenmaailman sienetkin paremmin kuin minä. jos minusta ei lähipäivinä kuulu, kanttarellipiiras on tainnut ollakin myrkyllinen!
ja tiskikone. sitä ei saatu kerralla kuntoon. ehkä se korjaantuu loppuviikosta. uutta ei kannata ostaa, kun ei löydy mitään kivaa.
ja tiskikone. sitä ei saatu kerralla kuntoon. ehkä se korjaantuu loppuviikosta. uutta ei kannata ostaa, kun ei löydy mitään kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti