"se näyttää ihan pöllöltä", sanoo tyttäreni laittaessaan kaupan valmisdonitseja pullalautaselle. minä pilkon samalla maitosuklaata. mummu toi meille herkkuja. ja ajattelin fiksuna naisena houkutella tyttäreni kanssani hieman koristelemaan niitä. kerta pelkäsi pihalla ruohonleikkurin ääntä. ja pakkohan tuo niitty on taltuttaa. taas.
minun pöllöilyni oli sulaan valkosuklaaseen lisätty nestemäinen väriaine. sehän veti suklaan ihan jankiksi. ja kaiken muun lisäksi valkoiset olisivat olleetkin kauniimpia. vähän harmittaa ja kiukuttaa. mutta näin kuumalla ei viitsi pitkään kiukutella. muutenkin hiki. siksi huudan tyttäreni laittamaan tuulikoneen päälle. täällä viilentyy jo. palaneet hermot ja huoneilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti