maanantai 27. elokuuta 2012

tunnevuoristorataa


aamusta aloin. nukuimme pitkään ja sitten ajattelin tehdä lapsille nämä päällystekirjat uusiksi piirustuskirjoiksi. sillä lippulappuset päätyvät liian helposti roskakoriin. tällainen kirja kestää viikkoja. neidillä on ennestään yksi. siinä tallentuu tietyn aikakauden kuvat. kehitys. pikkuherra valitsi koirakankaan. neiti halusi pilkkuja.


ikuistin onnellisena pikkuherran heiveröisiä viivoja. ensimmäinen oma kirja. isosisko harjoittelee teroittamista. aamupalalla ensimmäiset päivävaatteet jo sotkettu. pyykkikorissa. ajattelin saavani helpomman aamupäivän. laittaa ruoka rauhassa. pian lähtö hammaslääkäriin. miehellä puolikas työpäivä. että pääsen rauhassa sinne kuvattavaksi. akuutit on hoidettu ja nyt käydään läpi koko kalusto. huh. ei mun lempipaikka. mutta oon päässy siitä pelosta vähitellen. osittain ainakin.



ja sitten kun ne yhdessä piirsi. halusin lisää kuvia. ja tiputin kameran. ja sitä itkiessäni pikkuherra piirsi liinaan lähtemättömät jäljet. vanha vahaliina ei kestä samaa jynssäystä kuin uudet. jotenkin tuntuu liian tunteikkaalta tämä aamu. harmi. pettymys. itku. ilo. onnistuminen. rakkaus. kikatus. pelko. jännitys. kiire. leppoisuus. kun hampaani ovat kuvatut. minä otan pienen oman hetken. pakko vähän katsoa itseä. eiköhän ne lypsetyt maitolitrat siellä pakkasessa auta miestä selviämään myös einarin kanssa.

Ei kommentteja: