vuosia sitten työskentelin nuorten kanssa joiden oli vaikea haaveilla. tai joidenkin heistä oli vaikea tehdä haaveista tavoitteita. jotkut sanoivat heidän syrjäytyneen. mutta minun mielestäni suurin osa heistä ei koskaan ollut saanut kuulua enemmistöön. monet olivat lapsesta asti kokeneet erillisyyttä. osa sairauden, kotiolojen tai jonkun muun syyn takia. moni heistä oli niin paljon vahvempi, kuin kukaan oli antanut koskaan heidän ymmärtää. melkein kaikilta heiltä puuttui luottamus ja uskallus.
eräänä päivänä eräs tyttö kirjoitti minulle mietelauseen. en löydä sitä googlettamallakaan ja se lappukin on jossain työpapereiden keskellä. siinä oli ajatus puusta. että jos olet puu jossain. en muista missä, enkä että millainen puu. niin pyri olemaan kaunein puu juuri sillä paikalla. sellainen se mietelause oli. jos joku sen muistaa, kirjoita ihmeessä kommenteihin.
ja se sai minut pohtimaan ihmisyyttä ihan uudelta kannalta. että miten puu voi olla vain yhdessä paikassa. ja siinä juuri samassa paikassa ei voi olla mikään muu puu. että pyri olemaan se kaunein. vaikka jokatapauksessa olet kaunein sinä kuitenkin. sinun paikallasi. ja kauneuden ajattelen tässä kohdassa hyvyytenä. onnellisuutena. kiitollisuutena. että pyri aina lisäämään itsessäsi iloa, rakkautta. hyvyyttä. onnellisuutta. sillä sinun paikkaasi ei voi kukaan ottaa. ja siinä omalla olollasi voit säteillä tätä kaikkea muihinkin.
ei siinä sanota. että pyripäs olemaan kauniimpi puu kuin viereisillä maaplänteillä. että luo kilpailua ja alemmuudentunnetta. näytä kaikille miten onnistunut olet. pyri aikaansaamaan kateutta ja katkeruutta. ei siinä sanota myöskään. pyri olemaan kuihtunut ja onneton. että kumartelisit ympärilläsi olevia. saisit heidät loistamaan yhä enemmän. siinä pyrittiin vain kurkottamaan siihen, mihin pystyy. mihin juuri sillä paikalla. mihin juuri tällä elämällä. niinkuin puu. juuret vahvasti maaperässä. oksat tunteiden tuulessa heiluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti