ovimatto

"vau, minkä värinen ovi. miksen oo tajunnu, että ovi voisi olla hauskan värinen!" sellaisen huudahduksen kuulin keittiöön, kun meille ryntäsi eilen naislauma. minua hymyilytti. vaikka juurikin olin raivona siitä, että puhelimeni oli uinut maitolasissa käyttökelvottomaksi. näppäimet päättivät lakata toimimasta. kuten tyhjistä ruukuista näkee, syyskukat ovat vielä kaupoissaan. mutta eipäs se menoa hidasta. keskeneräinen on kaunista. ihminen rakastuu puutteisiin. ja minäkin siellä kukin kauniisti ikkunassa. 

mutta se, mitä ennenkaikkea haluan näyttää on uusi ovimatto. kyllä. ostin sen ikean perusruskean. ja sitten vain muutama spray-viiva pintaan. ja jotenkin enemmän meidän näköinen. tällainen DIY pitää minut iloisena. kun jostain saa irti enemmänkin. ja nyt tuntuu. että meidän paraatiovemmekin alkaa olemaan mukavampi. vaikka maa on ihan paljas. omin kätösin revin siitä pensaat ja ruohotupsut irti. pitäisi ajatuttaa siihen kuormallinen kiviä. ja ehkä ensikesänä ruukkuruusu.

ja muuten. se maito on nyt kuivunut puhelimeen. ja se toimii. vaikka kaikki etukuoret ja näppäimet ehdinkin hermostuksissani pilkkoa silpuksi. minulla on nyt sitten hieman pelkistetty versio puhelimesta.