seistemän ajatusta keittiöstä

arki

me elämme arkeamme keittiössä. aina siellä on jotain meneillään. tiskikone pyörii. tiskit kertyy. ruoka hellalla. astioita kuivumassa. koskaan ei ole hetkeä pidempään siisti. jos sitäkään. monesti alkaa toinen homma ennenkuin siivous lopussa. rusinoita lattioilla. nokkahuiluja. lasten leluja. 

mielialat

aamuisin minä taaperran keittiöön väsyneenä. pitäisi ehtiä antamaan sataa asiaa yhtäaikaa. ja silti aina tulee pettymys. ensin pienille ja sitten minulle. muutama aamu sitten sanoin neidille, että olisi kiva kokea aamupala. että kaikki onnellisia. ei vääränvärinen muki tai lautanen. väärän verran maitoa. vääränlainen lusikka. tai toivetta kahden eri jugurtin sekoituksesta. molempia murolaatuja. vaikka joskus ne toiveet hymyilyttävät. tarkka tyttö. joskus ne kyllä väsyttävät. ja toimin toiveiden vastaisesti.

monesti myös keittiössä ilo. uunista ulos tulevat muffinit. arkirakkautta ruoan muodossa. uusia makuja. uusia maailmoita. keittiö on se. mitä emme ole remontoineet vielä. kaapit maalattu nopeasti. jokaisella ovella omanlaisensa kiinnipysymistapa. mutta joskus me teemme siitä täysin mieluisen. siis myös unelmia keittiössä. paljon.

muutos

keittiömme ei pysy samanlaisena ollenkaan. se muuttuu ja hakee muotoaan koko ajan. sinne kertyy liikaa tavaraa ja taas yritän tyhjentää. silti se on ollut tarpeeksi toimiva. ainoa pysyvä asia on silti jatkuva muutos. tykkään kokeilla erilaisia asioita. teen asiat ilman oppikirjoja. keitto- ja leivontakirjat ovat selailua varten. en osaa tehdä ohjeista.

sotkuisuus

koska keittiö on meillä kaiken keskus. sinne kertyy kaikkea. kortit, jotka ovat tuoneet arkeen iloa muuttuvat sotkuisuudeksi. niin paljon meitä on muistettu! mutta minä en halua laittaa niitä pois. essut, korut, reput, laukut. kaikki kertyvät naulakkoon. purkit ja purnukat odottamassa oikeita paikkojaan. alati jossain on kasa epämääräistä tavaraa. edes siivouspäivinä en saa jokakohtaa loistamaan.

luovuus

minulla on kyllä oma huone. oikea luovuudenpesä. niin täynnä kaikkea ihanaa materaalia. silti suurin osa tekemisistä keittiössä ja olohuoneessa. keittiöön kuitenkin kertyy paljon tuunaamiani asioita. siellä näkyy sellainen pieni arkiluovuus johon nyt on aikaa. eräs nainen kertoi nähneensä tauluni. sanoi, ettei tiennyt minun maalaavaan. nauroin, että nykyään teen vain tilaustöitä. ei ole ollut aikaa harrastaa isoja tauluja. tai voisihan sitä öisin. mutta ei päällimmäisenä ajatuksissa. (pakko keittiöstä sanoa, että huomatkaa mun hyvä idea välitilalaattojen spray-maalaamisesta. permanenttitussilla saumaukset miten sattuu. hyvin on tultu toimeen niiden kanssa..)

maisema

keittiön ikkunasta katselen usein ulos. kujansuuhun, näkyykö vieraita jo. tienpäähän, joskos sattuisin näkemään postiauton. en tekisi turhia retkiä postilaatikolle aamupäivällä. ikkunan takana paljon puita. tänäiltana taas vähemmän. jatkuvasti muuttuva piha. visio siitä alkaa olla selvä. kunhan vain raskisi palkata päriseviä koneita. kaivurin ja metsurin ja kuormurin ja maalarin. jonain päivänä maisema on sellainen, millaisena sen unelmissani näen. sitä on silti hyvä katsoa nytkin.

odotus

minä elän tulevaisuutta. niin monesti ajatuksissani olen jossain kuukausien tai vuosien päästä. suunnittelen juhlia, jotka liian usein jäävät pitämättä. ostelen teeman mukaisia servettejä. kakkupapereita. pillejä. minä odotan elämääni riemua ja naurua. aina vain enemmän. minulla sitä jo on. mutta olen luonteeltani jotenkin sellainen synkkä ihminen. en osaa herskyä. en osaa lausua onnellisia sanoja. mutta sitä kohti minä pyrin. jonain päivänä olen itseeni vähän enemmän tyytyväinen taas.