hip hei hurraa

minä kuuntelen musiikkia. siitä miten jokin vanha voidaan muokata uusiksi. miten joku uusi voidaan saada vanhaksi. siitä vinkkasi ystävä. hän on minun entinen kämppikseni. hänen musiikkimakuunsa voin luottaa. hän pitää vihreästä. monesti eri sävyistä kuin minä. mutta me olemme juoneet kaakaota talvipakkasella parvekkeella. katsoneet maisemaa kallavedelle.

nyt minulla uusi maisema. suvun historiaa henkivä puu on kaadettu. ja jotenkin tuntuu että voin hengittää taas vapaammin. ei tarvitse miettiä säilyttääkö vai ei. pihalla moottorisahan ääni. minun käteni tuoksuvat vastasahatulle puulle.

vauva nukkuu. pitäisi ottaa ja alkaa töihin. hain kaupasta kehyksiä ja värejä. kuvaseinä odottaa tekijäänsä. siksihän minä koneelle tulinkin, enkä lukemaan blogeja. tällainen rauhallinen hetki vain suorastaan pakottaa istahtamaan omienkin mielitekojensa ääreen.

löysin pihalle lämpömittareita. toivon, ettei tarvitsisi kokea koskaan 50 asteen hellettä eikä 30 asteen pakkasta. lämpö ja kylmä ovat ääripäissä karmeita. kun aina sahaisi miinus 15 ja plus 20 välillä. olisin onnellinen.

ja jos jäit miettimään sitä musiikkia. se on ilostuttava. kokeile vaikka!