lauantai 8. syyskuuta 2012

yhdessä olemme enemmän


me emme herää tavanomaiseen aikaan. sillä lapset ehtivät nähdä illalla pimeän ja tähdet. nukahtivat autoon. ja mekin myöhempään hereillä kuin tavallisesti. ihanan riemukas ilta nukutti meitä pitkälle aamuun. eikä kiirehditty hommin. siirryttiin hiljalleen. 


onko ihminen osiensa summa. vai enemmän kuin osiensa summa. on olemassa monenlaisia tieteitä ihmisyydestä. toisistaan poikkeavia. niinkuin me ihmisetkin. ajatuksemme. ja miten erilailla voi ymmärtää jonkin lauseen. miten monella tavalla voi olla erimielinen.


pian alkoikuitenkin moottorisaha soida. pihatyöt edistyä. ja sisälläkin tapahtui. valvoessani pienimmän unta. yhteinen ruokahetki oli mukava. sen jälkeen leipaisin eiliset lahjapuolukat kakuksi. ja kiiruhdimme ulos koko porukalla. piikittelyä. eli ruusujen karsimista. monen monta piikkiä osui minuun. ennenkuin aloin kitkemään heinää ja kantamaan kiviä.


kesken hommien kakku pois uunista. emme meinanneet malttaa lopettaa ollenkaan. lauantaipäivissä on se vika. niitä on liian harvoin! mutta saimme sateen niskaamme ja suuntasimme kahvinkeittoon. pienet polskivat jo kylpyhuoneessa. sauna alkaa olla lämmin. pihalla taas aurinkoinen maisema. mutta pääsimme ainakin sisälle.



tänään iloitsen lämpimästä syyspäivästä. haavoissa lehtien tanssi. musiikki ei kuulu sisälle saakka. mutta minä tiedän sen olevan viimeisiä. eikä haikeita säveliä. vaan riemukkaita. pian heidän mekkonsa värjäytyvät oransseiksi ja punaisiksi ja me. me lisäämme lyhtyjä pihaan.

Ei kommentteja: