me luulemme ettei meitä mikään voi saada itkemään syksyn kauneimapana iltana. me haluamme muistaa vain tyttäremme kiipeilemässä kalliolla mekossaan ja juhlahatussaan. me haluamme muistaa vain kaiken rakkauden. onnellisuuden joka hiipii meihin. ja yhtäkkiä olemme siinä. aivan sen keskiössä.
ja sitten jostakin tuleekin tuuli. myrsky. tai sade. me ajamme itsemme kai umpikujiin. ei se ole onnen syytä. me vain unohdamme kaiken muun. me vain kuljemme väärille teille. huhuilemme onnemme perään. sen kadottua. istahdamme ehkä itkemään. pohtimaankin. vaikka mukavampi olis jättää vastuu jonnekin kauas pois. meidän on se silti kannettava. joka hetki. vaikka sattuisi. itku. syksyn kauneimpana iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti