aamusta sitä vielä uskoo voimaan. että se joka päivälle uusi. vaikka väsynein silmin. valvottavien ajatuksien jälkeen. keittää kahvin. paahtoleipä saa päällensä omista omenoista tehtyä omena-kaneli-hilloa. hymy huulilla.
ja kuitenkin matto vedetään säännöllisin väliajoin pois jalkojen alta. otetaan luulot pois. otetaan ilo pois. tai ehkä se onkin, että annetaan ilo pois. takerrutaan väsymiseen. tuskaan. itkuun ja kärsimykseen. niinhän se on isommissakin mittasuhteissa. mässäillään kaikella paskalla. sen sijaan, että etittäis ratkaisuja.
minä mietin satuttavia ajatuksia. ja välillä melkein jo uskoin hyvään taas. kun makoilimme lasten kanssa sängyllä. katselimme ulos sateeseen. se kävi melkein meditaatiosta. nyt kun katson pihalle. näen tuulessa tanssivat puut. auringon leikin liian pitkän nurmen heiluvissa heinissä. ja kaikesta huolimatta -tai juuri siksi- minä mietin juhlia taas.
2 kommenttia:
Olen miettinyt näitä koko viikon.
minä hymyilen sinulle.
Lähetä kommentti