itsekkyysviikko

tällä viikolla olen ollut itsekäs. alkuviikon virkkailin ihanista sävyistä jotain itselleni. ja lopuksi jatkoin kutomalla. eipäs ollutkaan tullut vuosiin kudottua muuta kuin tilkkuja ja luuttuja. eilen piti sitten päästä yksin liikenteeseen tähän pukeutuneena. minä oloa. jokapäivä olen kodista poistunut. harvinaista. mutta lasten sairastellessa seinät meinaa kaatua muuten päälle.

ja lastenhuone on ollut koko viikon tämännäköinen. kävin kylässä perheessä. perheen isä oli ajatellut laittaa jakkarat kuminauhalla kiinni pöydänjalkoihin. näin ruokailun loputtua jakkarat kiiruhtaisivat takaisin pöydän alle, eivätkä lapset kuljettaisi niitä leikkeihinsä. voisikohan jokaiselle legopalikalle tehdä oman nauhansa. niitä väriläisköjä on ilo ostaa, mutta kova homma kerätä.

löysin muuten kirpparilta kasan erikoislegoja. ihmisiä, helikoptereita ja sellaisia. nyt on laatikollinen kannusteita odottamassa kinkkisiä hetkiä. mukavampi palkita legolla, kuin aina herkuilla.

mustikkakeittotyttö. kuumepotilas ei halunnut mitään ruokaa. mutta juominen onneksi meni. ja sen jälkeen aina peilistä ihailtiin viiksiä. muistan, miten lapsena maalasimme huulia punajuurella ruokaillessa. ja muutenkin. ruoalla oli kiva leikkiä. kun eräänä päivänä komentelin keijukorvaa sanomalla iänikuisen ja ankean lauseen ruoalla-ei-saa-leikkiä. minua kadutti. piti jatkaa. ruokapöydässä ei leikitä ruoalla. mutta kokatessa on hyvä kokeilla ja leikkiä.  se ei ole niin vakavaa kuitenkaan.

pikkuherra minä-syön-itse. kyllä, poika se on. punaisen ruokalapun ja punaisen lusikan takaakin. ja suloinen poika muuten onkin. vihdoin alkanut tämä lusikointi. sormiruokaili niin pitkään. ja lusikat eivät kiinnostaneet. minuakaan. ja mitä siitä, jos kana lentäisi lattialle perunan ja mustikoiden sekaan. sinne mahtuu vielä. huh.

back to itsekkyys ja oma ilo. tällainen siitä kutakuinkin tuli. talvihame. minä en ole toppahousuhullu. minusta on mukava laittaa saappaat ja villahame. entinen oli jo niin väsähtänyt, että päätin tehdä itselleni uuden. ja näillä pakkasilla tätä totisesti tarvitsee. nytkin kauppareissun jäljiltä poskia kuumottaa ja mieheni ystävällisesti koneelle tuoma vihreä tee lämmittää. vaikka minun tarvitsi olla pihalla vain matkat autoon! talventyttönä minun kai kuuluisi sanoa, nautitaan!