eilen lupasin keksineeni uuden vauvalahjaidean. ja nyt kun sain valmiiksi, iski epäilys. lupasinko liikoja. ei ollenkaan niin ihana, kuin mielikuvissani. mutta ehkä joku osaa tehdä kauniimman. tämä voi olla sellainen prototyyppi. sillä aloinhan vain virkata pientä neliötä, mutta sitten olikin aikaa. ja syntyikin neliöpohjainen pussukka.
sen pussukan ylälaidan sitten virkkasin metallilangasta. en halunnut virkata liian tiukkaa. tuollaisella isolla koukulla. pääasia, että vähän metallia. pysyy pussinsuu paremmin halutun mallisena. tietysti vaneria ei löytynyt kotoa. lähdimme sitä koko perheen voimin pyörillä hakemaan. pikkuherra meinasi hermostua loppumatkasta. ehkä ensikerraksi olisi riittänyt lyhyempikin lenkki. (voitte varmasti kuvitella vanerisiivujen kuljettamisen naistenpyörällä, kun tarakkaa vie jo istuin ja sarvia kori:D)
pääsin sitten kokeilemaan pitkästä aikaa kuviosahaa. neliötä pyrin sahaamaan, mutta tuli vähän maanantaikappale. sen maalasin valkoisella ja porasin reikiä kiinnitystä varten. tuli sellainen olo, että haluaisin tehdä puutöitä enemmänkin. penkkikin pitäisi väsätä uuteen eteiseen. siis jos tuo remontti on ikinä valmis. ku toista viikkoa odotellaan lattian kuivumista jo.
sitten mies laitettiin noutamaan keppiä metsästä. raukalla lähes koiran asema siis. hyvän löysikin. ja sitten vain pujoittelin rautalankalenkkejä siitä. ja vaipat sisään. seinälle. pikkuherran vaipat ovat vähän liian isoja. puuvillassahan on se hyväpuoli, että se hieman venyy. ku aloittaa vauvanvaipoilla, niin taaperoikään ehtiessä se on jo vähän isompi kori:D mutta idea on jätetty. jalostamaan siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti