loviisassa oli niin ihana pihatilataideteos puistoalueella. sen halusin tallentaa muistaakseni sen ehkä ensikesänä tai joskus. kun olisi aikaa ja viitseliäisyyttä tehdä siitä omannäköiseni versio. tännehän se on hyvä. tämä on ensimmäinen päiväkirjani. joka on julkinen. ja joskus se tuntuu hullulta, kun ei tiedä, kuka nämänkin täältä käy kurkkaamassa. tuhahtamassa ehkä, että olipa taas käynnin arvoinen bloggaus. ja itselleni silti niin paljon taas.
ja joskus minä mietin, millaisia jälkiä jätän kenenkin arkeen. uusia ideoita ja ajatuksia ehkä. se on jännä, että niin monet ovat sanoneet pitäväni ajatuksistani. ja moni siitä, ettei arkeni ole pelkkää juhlaa. vaan niitä tuttuja pohdintoja ja mietteitä. joita jokaisen päässä joskus. mutta miten monta kertaa olen saattanut suututtaa. ärsyttää. tartuttaa pahaa mieltäkin. tällaisia minä pohdin. vaikka uusi valkea lehti. siinä olisi niin paljon enemmän aihetta. virtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti