keskiviikko 31. elokuuta 2011

lähellä


olen saanut luottamuksen takaisin. ja se tuntuu hyvältä. en syytä itseäni enää. nautin nauravista kasvoista. väliin hermostun ja kiukkulen. minun ei tarvitse varoa enää. sitä väliin pitää itsestäänselvyytenä lapsensa luottamusta. ja sitten sitä osaa arvostaa taas. ja tiedän ettei montaa meidän ravintohetket kiinnosta. mutta minulle se oli kova pala. että melkein viikkoon en ollut suosiossa hermostuttuani räkänokkaiseen, joka ei pystynyt imeä. ja puri kipeästi. ja siitä karjahduksesta meillä oli tämä tuska. nyt luottamusta taas. puolin ja toisin.

1 kommentti:

Helena kirjoitti...

Minua kiinnosti. Ollaan tärkeiden asioiden äärellä. Me lopetellaan meidän ravinothetkiämme. Projekti on loppusuoralla ja minulla on vähän surua puserossa. Hänen kohdallaan tämä on kohta ohi, aina.