joskus minä en meinaa uskoa itseäni hänen äidikseen. hän säntää aamusta pihalle ja mennä viilettää. väliin käy tarkistamassa turvan. pyytämässä lisää vaatetta. kertomassa märistä housuistakin. tai jatkuva jano.
mutta parhainta silti se rakkaus. jos joskus sanookin, ettei rakasta. niin kohta rakastaa kuitenkin. sillä kai tässä jaksetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti