kun sitä meinasin aiemmin sanoa. että ku aloitin virkkaamaan tätä mattoa päivällä. niin minua nauratti. se oli ihan kuin elämä. mustavalkoista. keskeneräistä. musta pallo kiinni (jalassa). eikä aina minnekään ehdi. vaikka toisaalta pääseekin helpommalla ku keijukorva kuumeessa. sillä se ihanapikkutyttö nukahti kesken leikkiensä lattialle. ja tavallisesti se ei jaksa leikkiä kymmentä sekuntia kauempaa.
minulla on nälkä. mutta en jaksa enää kävellä keittiöön. sellaista elo joskus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti