tervetuloa onnellinen syksy!

 

minä olen onnellinen syksystä. siitä miten luonto rauhoittuu lepoon. miten kiireellisyys lakkaa. liikkeet hidastuu. ja siinä samalla kuitenkin. ideoiden ja istumisen aikaa enemmän. toteutuvia ajatuksia. 

viimeaikoina olen miettinyt pihan laittoa paljon. vanha pihamökki lähti kaatopaikalle. puita on kaatunut ja kaatuu. vähän avaruutta. ja sitten väriläisköjä. spray-maalattuja parvekelaatikoita. ystävältä kanervalasti. värikkäitä talipallosydeemeitä.  vielä pitäisi maalata muutamia juttuja. ostella lisää kanervalasteja. tuhota poltettavia risupinoja.

mutta seuraavaksi laittamaan paikkaa hampaaseen. onnellinen loma. siis että mies viikon kotona. ehtii ehkä tekemään jotain ekstraa. ja sitten kulkemaan hammaslääkärissä keskellä päivää. 

millä mielin siellä ollaan syksystä? sade on hyvä syy istahtaa sohvalle ja virkata, eikö vain. ja iltayöstä ajattelin saaristolaisleipiä uuniin. huomenna on jyväleipien vuoro!ja jospas jo tälläviikolla sieltä kamerahuollosta soittelisivat. olis ihana saada oma takaisin pitkästä aikaa.

etsimässä tietä jota kuljemme

missä olla. missä pysähtyä. missä yöpyä. kenen kanssa. ja kukakohan sitten minäkin itse. hiljaisutta enimmäkseen.  kohtaamisia.  ensimmäistä kertaa lapsi yötä ilman äitiä tai isää. etsimässä yhteistä mieltä. etsimässä yhteistä kieltä.

etsimässä juhlaa arjen keskelle. etsimässä rakkautta. etsimässä syitä nähdä toisessa kaunis. että unohtaisi kiukun. huudon. tyytymättömyyden. halun paeta kokonaan pois. halun jättää koko matka kesken. jakaa lusikat. niinkuin ne sanovat. että välttyisimme kaikelta siltä. että ehtisimme kuulla ilmapiirin. jota hengitämme.

eikä asiat muutu kertaheitolla. mutta että suuntia tarkastaisi. matkakumppanuutta. ja sen voin sanoa. että harvoin minä herään sellaiseen sateeseen. vielä ehkä on toivoa.

kuoppa

pieniäsuuria asioita. koko päivän täydeltä. enkä minä osaa enää sanoa sanaakaan. onni on ystävä. onni on niissä joiden sanoissa on tuttu sointi. ja joskus. vaikka luulisi ettei tukea olekaan. sitä saa yllättävältä taholta. ja jos käveleekin kovaa. on hyvä pysähtyä. tärkeimpien sanojen kohdalla.

iPadin villatakki

kesä alkaa jäädä taakse. vielä vähän luonnossa väriä ja iloa. pian ruska. viileät, tuuliset päivät me jo tunnemmekin. on aika vetäistä villapaita päälle. ehkä pipokin jo päähän. osa meistä kääriytyy huiviin. osa itseensä. omaan lämpöönsä. kesällä niin menevät ja avoimet ihmiset saattavat taas alkaa viettämään aikaa kotisohvalla.

ja pimeys. se tulee päivä päivältä aikaisemmin. siksi en halua piilottaa itseäni mustiin vaatteisiin syksyllä. värien tulee hehkua. minä en ole yhtä kuin pimeä. minä en ole osa tätä vuodenaikaa. vaan minä loistan. iloitsen. laulan. tanssin. yhdessä syksyisten puiden. yhdessä syksyisten tuulten. tuulkaa vaan. tulkaa vaan tuulet.

sentään suojakotelo kehittyi taas. sai tuulia varten kuminauhan reunoihinsa. että ei varmasti putoa päältä pahimmassakaan tuulessa. vaan pysyy tiukasti. lämmittää ja pehmentää kovia ajatuksia. ja jakaa. antaa lämmön sylissänpitäjälle myös.

ja tiukanpaikan tullen. jos käpertyy rullalle. saa itsestään tukea. (minä olin joulumarkkinafiiliksissä jo tänään. ja ensimmäinen villatakki valmistui. näitä tulee varmasti lisää. ihanaa. värien leikkiä.)

keinutan

tämä on minun 460. blogiteksti. niin monta ajatusta olen elämästäni saanut tallentaa. niin monta arjen kaunistuttajaa. arjen kauhistuttajaa olen kokenut. pieniä otoksia niin paljon laajemmasta elämästäni. elämänmakuisia varmasti. mutta vain osa todellisuutta. siitä keskustelin tänään.  miksi kirjoitan. miksi säilön. mitä haluan muistaa. mitä unohtaa.

bloggaaminen on vapaus. ilo. silti joskus siitä koki paineitakin. aluksi. nyt teen kun muistan ja ehdin. ei jatkuvasti mielessä enää. aloitin käsitöiden kanssa. nyt muuttunut olosuhteiden pakosta enemmän vain päiväkirjaksi eletystä. pienistä hetkistä. 

meidän olohuoneessamme on kaksi katosta roikkuvaa. riippukeinu ja keinu. lapset rakastavat roikkua riippukeinussa. heiluvat siinä aamusta iltaan. joskus se menee solmulle. kun hulinaa ja vauhtia muutenkin. sitten katossa on keinu. vauvakeinu oikeastaan. vielä ei meidän nuorin siihen pääse. mutta keskimmäiselle se on mieluisa vankila. vaikka aina halutessaan pääsee kyllä siitä pois. mutta hetken pois jaloista. tekemästä tyhmyyksiä. molemmille iloa tuottava aika.

päiväunelmissa me kaikki. minä silmät auki.

joskus heti aamusta väsymystä. lapsilla. että kitinä ja kiusaaminen. ja monesti niin. että samalla tavalla itsellä huonosti nukuttu yö. kärsivällisyyden määrä pienempi kuin tavallisesti. silloin minulla on vaihtoehtoja. joko kiukuttelemme kaikki. tai keksimme jotain mukavaa. tänään keksin lounasvieraat. kyllä-vastaus tekstiviestiin sai hymyn huulille.

vaikka itkua ja kiukkua silti vähän. vieraiden kanssa ja omien kesken. tönimistä. puremista. väärän väristä mukia ja vääränkokoista veistä. joku on ollut kauemmin riippukeinussa. tai joku tulee tai ei tule mukaan vessaan. ei auteta äitiä. tai autetaan niin innokkaasti. että lisähommaahan siitä tulee.

sellainen perusonnellinen aamu siis täällä. päätin laittaa koko konkkaronkan nukkumaan. ja sinnehän ne simahtivat vieritysten. energia-automaatit. nyt taidan ottaa lehden käteeni. lueskella muutaman sivun ja unelmoin hieman. puutarhasta nyt ainakin. se on mielessä jatkuvasti. metiköstä puutarha-teemalla. ja illalla minä ehkä virkkaan. kun isommat lähtevät isänsä kanssa uimahalliin taas. 

viikonloppu meni upeasti nauttiessa tivolia, kyläilyä, lenkkeilyä, habitarea, näyttelyitä, ulkonasyömistä. olin unohtanut, miten mukavaa lomailu voi olla. kun perheen perustunne on kiukku. ja fyysinen olo väsymys. niin joskus on ihan hyvä antaa rautalapiodenkin levätä. kattiloiden. me olemme enemmän me taas.

maksettua naurua

nuorimmainen ei päässyt karuselliin eikä maailmanpyörään. vaikka esikoinen häneniässään kyllä. pikkuherra nautti kovin siemauksin rekka-ajelusta. vähänpuheisen nuoren miehen yksi käytetympiä sanoja on "rrrrrrekka". tivolin jälkeen pääsimme ystäviemme luokse. vietimme mukavan päivän. tänään aloitimme aamun aikaisella yhteisaamiaisella. vielä on viikonloppua jäljellä. vielä riittää aurinkoa.