muistellen

löysin kerran ihastuttavan lastenpaidan. siinä oli kiva tuollainen örkki. niinpä ostin sen valmiiksi pian tulevia kummipojan synttäreitä varten. sitten rupesin miettimään, mitä laittaisin sen kanssa samaan pakettiin.

ja keksin lähteä kokeilemaan maskotin tekemistä virkaten. sen muistan, että työ oli ensimmäisiä virkkaushommia. koukku oli ihan liian pieni ja virkkaaminen haastavaa työn tiukkuuden vuoksi. sitten tein myös heijastimen. siis pienemmän örkin, jonka silmät tein heijastinkankaasta.

loppujen lopuksi syntyi ihan hauska setti. olipas kiva löytää nämä kuvat koneelta. ehkä voisin ajatella taas tekeväni jonkun tällaisen sarjan. mukavaa lauantaita. meillä se vietellään aikalailla kotosalla, mies sairastaa. hyvä syy leipoa kakku! flunssahan tunnetusti vie energiaa. ja vielä, paljon suklaata, koska makuaisti voi olla heikko... ja suklaanvastustuskyky:D

rakkaat

olen miettinyt ettei minulla ole koskaan hetkeäkään rauhassa ajatella. nukahdan pikku-ukko kainalossa. ja herään jommankumman lapsosen heräämiseen. se päivä siinä välillä on yleensä kokoajan saatavillaoloa. sylittämistä. ruoanlaittoa. pomputtelua. vaipparallia..

mutta viimeyön aamutunteina sain vihdoin välähdyksen. kun herne herää vain kerran yöllä syömään! siinä on minun ajatusteni aika. sillä yöllä vältän katsekontaktia imettäessä, etten turhaan herättele vauvaa kommunikoimaan. se on nälän siirtämistä ja jatketaan unia!

niinpä omana aikanani viimeyönä sain idean tehdä tällaisia sydänkoristeita. sopisivat ystävänpäivätervehdyksiksikin. eli otin kauniista pakettipapereista sydämiä, molemmin puolin. kontaktimuovitus, ja sitten ympärille reiät. jos olisi naskali vai mikä se on, olisi helpompaa. meinasi olla vaativaa rei ittimellä. olipas hassua, rei itin kirjoitetaan tuollalailla välillä.

nämä ovat meidän lapsille. mutta jatkossa varmasti vielä teen lisää.. viirinauha näillä, joko sydämillä tai kolmioilla. joulupalloiksi pyöreitä. valkoisista erilaisista papereista, tai värikkäitä. ah, olipas ihana idea. varmaan johtuu eilisistä sydämellisistä kommenteista. mukava nähdä, että blogia seurataan. eilinen vierailijamäärä pääsi toiselle sijalle, 135! te tuotte arkeeni iloa.

miltä tämä näyttäisi kaulallasi?!

innostuin niin siitä ruskean korun ajatuksesta, että minun oli ihan pakko jättää päiväkahvit väliin ja virkata ruskeaa! en vain itselleni osaa ajatella ruskea korua, joten voisin antaa tämän eteenpäin. haluaisitko sinä tämän? kommentoimalla osallistut arvontaan, aikaa vuorokausi, eli huomiseen 14.30 asti!

sovitaanpas niin, että kommentoimalla taas osallistuu. ja jos linkittää tämän blogin omaansa tai laittaa facebookissa linkin jakeluun, niin saa 3 arpaa. ja sitten voi lisäksi laittaa, minkä värisen korun mieluiten haluaisi: pinkki, lime, turkoosi, vaaleanpunainen, beige, ruskea, musta!! jos nimittäin näyttää, että yli kymmenen kommentoi, on kohtuullista arpoa useampi koru. minulla ei noita valkoisia palleroita ole enempää, joten korun härpäkkeet on sitten yllätyksiä!!!!

ken lahjat antaa ja lahjat saa

lahjat on ihania. sellaisetkin lahjat kuten hymy. hyvyys. onni ja ilo. käsillä tekemisen lahjat. lahjaa on osata nähdä kauneus arjen pienissä asioissa. lahja on osata tuottaa ympärilleen kauneutta. joskus lahjoja ansaitaan. joskus lahjoja vain saadaan.

joskus lahjan voi tilata itselleen. niinkuin minä tämän ihanan. sisällön voit vain kuvitella täältä sillä niin monenlaisia ihania asioita sieltä voi itselleen haluta. se paketti tuli minulle postissa ja ilostutti kovin. siksipäs sain tänään myös postiin vihdoin muutaman pikkupaketin. aina ei onnistu ottamaan aikaa tästä kaikesta.

ja minunkin teki mieli antaa lahjoja. varsinkin kun olin kyllästynyt katsomaan korunaulakossa rikkinäistä käsikorua. mutta kun siinä on niin ihania oransseja palluroita. yritin vakuuttaa itselleni. aamulla hoksasin, että siitä voisi tulla ihana koru keijukorvalle. annoin hänelle vapauden valita langan väri. ruskea vai pinkki. ruskea! meinasin jo innostua ruskeaoranssin yhdistelmästä. ja sitten neiti valitsikin toisin. ei. pinkki!

tällainen siitä sitten tuli. kuin useita ihania aurinkoja. sellaisia kirkkaita niinkuin tuo ikkunantakainen. antaa lupausta valosta ja kesästä. lämpimästä ja loskastakin. ja sai minussa aikaan siivousvimman. pitkästä aikaa keittiö kiiltää taas puolituntia. taidanpas mennä keittämään itselleni rauhallisen ajan kahvit. lukea vaikka samalla. nauttia tästä kaikesta.

millaisen lahjan sinä haluaisit saada? mikä olisi toiveidesi täyttymys, jos haltijakeiju tänään istahtaisi olkapäällesi ja tarjoaisi apuaan taikasauvalla. minäkin jään miettimään, sillä suloista lahjaa, pikkupoijan kikatusta olen saanut kuulla jo muutaman päivän ajan. mitä se onni minulle seuraavaksi voisikaan olla?!

muistilappuja

eri aikoina olen tarvinnut erilaisia muistilappuja. ihan vain tussilla kirjoiteltuja lappuja jääkaapin oveen tai seinälle. joskus kehyksiin, joskus lyhyemmän ajan muistuttamaan jostain tärkeästä. riittävyyttäni mietin jo työelämässä nuorten parissa. silloin jääkaappini muistutti sen riittäväksi mitä jo on. aina ei tarvi lisäpalikoita itselle eikä muille. pysähtyminen sen äärelle, mitä on jo, voi antaa paljon. opittavaa ja kiitollisuuttakin. uudella ei aina voi korvata vanhaa.

silloin kun on kipua. silloin tarvitsin näitä sanoja. kärsimys kuuluu elämään. joskus tarvii kipua ja ponnistelua. ja sitä kautta tai sen jälkeen voi saada jotain hyvää. ei aina. ja kärsimyksessä on turha rypeä. mutta joskus tietää jonkun ponnistelun tuottavan jotain haluamaansa. ja silloin kannattaa kärsiäkin hetken. kuitenkin tuolla upea arki pilkistää takana. kuitenki.

näistähän se lähtiki. ku näin tosta riittäästä kuvan. ja näin tuon kärsimyslapun. jäin miettiin mitä tänään kirjoittaisin. ja ajattelin tämän kaiken kiireen kuitenkin olevan aika muistorikasta aikaa. tuskin lasten kasvettua koskaan on näin hetkessä kiinni. sillä tuskin kaatuu monta kertaa ruokailun aikana juomalasi. tuskin juostaan potalle ja kaivataan postilaatikolle. ehkä minä muistuttaisin itseä siitä, että tämä kuitenkin on ihanaa aikaa. niinku se, että herne oppi nauramaan. tai keijukorva vähitellen leikkimään hetken myös yksin. upea arki. niinpä.

etanavauhdilla perille

tiedättehän. etanavauhdin. vaikka mieli olisi kuin pupujussilla. kasvattaahan se luonnetta kuitenki. kärsivällisyyttäkin. varsinkin jos mallinukke on pupujussi. kiukutteleva sellainen. ei ei ei ei ei ei ei ei ei. vaikka mielellään kokeilisi. haluaisi nähdä tuleeko sitä mitä ajatteli.

saunavuorojen vaihtelussa eilenillalla sain tämän vihdoin valmiiksi ja olo on niin tyytyväinen. vähän karkkivärejä kesää kohti mentäessä. karkilla se neiti lahjottiin pysymään paikoillaan kuvauksenkin ajan. vaan eihän se pysynyt. samassa huoneessa kuitenki. aina palautettiin paikoilleen. muistutettiin palkasta. mutta kyllähän nämä värit kestää menonkin. ihastuttavaa.

leivotaan leivotaan kakkua

leivotaan, leivotaan kakkuja
leipääkin tehdään, jos jaksetaan
kauli ja käännä ja työnnä paistumaan
pian uunista jo hyvä tuoksu kohoaa

tätä laulua meillä lauletaan monta kertaa päivässä. vaikka pahemmin ei ole uuni lämmennyt lähipäivinä. mutta lauluna kiva kuitenkin. ja voihan ne kakkuset leipoa virkkuukoukunkin avulla. käyttää vain tarpeeksi paksuja lankoja ja koukkuja. turhaan sitä itseään rasittaa liian tarkalla tekemisellä, kun lapselle tekee. jos joskus teen nukkekotia, niin sitten itselle ja tarkkaa.

vaikka tänään uunista löytyi toppapipo. neiti touhuaa omiaan koko ajan. ja pikkuveljensä meinaa tarvita täyshuomiota myöskin. siksipäs virkkaan vaan. pidän lapsia näkökentässä ja sylissä ja pallon päällä pomppimassa. ja samalla syntyy kakkuja. yhteisiä hetkiä kuitenkin.