maanantai 12. syyskuuta 2011

kasa

 
minä haluaisin laittaa elämän järjestykseen. vaikka pala kerrallaan. solmia rikkinäiset, keskeneräiset asiat yhdeksi pitkäksi pätkäksi. elämänlangaksi. sillä kaikki, mikä ei ole koskaan päättynyt, vie voimia. joskus minä kirjasin asiat paperille. se helpotti hetken. kun asiat olivat konkreettisesti silmieni alla, ne eivät enään tuntuneet niin isoilta enää.


elämässä aina vuorottelevat jaksot. ei se vuoristorataa ole. hiljaisempia kaarteita minulla. väliin onnea elontäydeltä. ja väliin nämä itkuatyrskyvät päivät. jotka silti pian taas iloksi muuttuu. en minä niitä pelkää. en minä niitä halua pakoilla. sillä tiedän, että niin kuuluvat ihmisen eloon iloa ja autuus. murhe ja kipu. ja niitä kaikkea olen elämässäni saanut niin kovin monesti kokea- kaikki värit.


minä vain olen sellainen. onnessa en jaksa pienistä vastoinkäymisistä välittää. ne kuuluu siihen ympärille. ja sitten yhtenä päivänä tuntuu, että niitä vain on kasaantunut liikaa. sellaista, mitä ei ole joutanut laittaa pois. ja niin siitä määrästä hätääntyy hetkeksi. lamaantuukin. sitten löytyy se olo, että haluaa kaiken katsoa tarkkaan. lajitella mielensä uumeniin. ja sitten voi taas kierros uudelleen alkaa. itseään on hyvä oppia ymmärtämään. se on helpompaa, kuin tapojensa muuttaminen. eikä mikään säikäytä enää.

p.s silti kankaat ja narut saavat muotoaan. ne eivät ole ollenkaan niin synkkiä. niistä minä iloitsen, siitä että käteni ovat luodut tekemään. kerran luin suomen sanan käsitellä. ja ymmärsin. käsien kautta mieli työtä tekee.

3 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Olet "kamalan viisas" ajattelija. (pitäisikö lisätä, myös tekijä, kirjoittaja...)
Minulla on ollut tähänastisen elämäni top 5 epäonnisin päivä.

larppa aliisa kirjoitti...

joskus mietin, että meidän pitäisi yhdessä juoda teetä. jonkun suuren puun alla. melkein hiljaa.

Helena kirjoitti...

Tehdään se joskus.