ja niinhän minä sitten päätin jatkaa. mutta en täällä. aloitan uuden blogin, joka keskittyy enemmän tuunailuun, käsillä tekemiseen ylipäätään. sinne pääset TÄSTÄ

Hiljaisuus väliin uuvuttaakin

Joulukuun ensimmäinen.
Mietin paluuta.

Käy toki kurkkimassa sillä aikaa tätä
tekemääni joululehteä

jostain syystä en saa tuota uutta blogiosoitettani näkymään googlessa vielä. niin avasin tämän vielä hetkeksi. tallentakaa tuo uuden osoita, niin ette putoa kärryiltä. tarkoitus sulkea nämä kirjoitukset omiksi muistoiksi.

ja tietty, jos joku joskus haluaa täältä jotain ohjetta tms. niin voi kommenttia ja viestiä laittaa uuden blogin puolella! sinne olette kivasti jo löytäneetkin.

http://haja-ajatusalueella.blogspot.fi/

muutto

haja-ajatusalue on muuttanut olemaan enemmän läsnä, eli mukaan pääsee klikkaamalla:

TÄSTÄ

blogin jatko

mietin vain, että en taida jaksaa joka toinen kerta jättää kuvia lataamatta. kun on kiintiö täynnä. väliin antaa yhden lisäkuvan ladata.. mietin, mitä teen blogin kanssa. voi olla, että otan kokonaan uuden blogin. ilmoteeraan.

päätin aloittaakin heti. ja muokkautuu varmasti ulkoasu vähitellen, mutta tervetuloa

http://haja-ajatusalueella.blogspot.fi/ 

pieniä, sulostuttavia asioita

on olemassa pieniäsuuria asioita. jotka kasvattavat hymyjen määrää. jotka saavat aikaan hyvää mieltä ja kiitollisuutta. sellaisia asioita minä haluan elämääni. haluan raivata niille tilaa. ajatuksille, jotka voisivat olla itsestäänselviä, mutta eivät silti ole. 

minä sain hyvää palvelua. minä sain uskomattoman hyvää palvelua. ihan tavallisessa ruokakaupassa. etsin glögiä. ja se ei kuulunutkaan heidän valikoimiinsa enään. ja he yrittivät tilata pulloja minulle. vain pienen määrän. eikä se onnistunutkaan. niin he etsivät minulle kaupan, mistä saisin. ja kun menin kiittämään. hämmennyimme molemmat. sitten halasimme. tavallisessa ruokakaupassa.

luokseni kokoontui naisia eräänä tavallisena maaantai-iltana. minä tein vain pieniähienoja makuja. konvehtejakin pitkästä aikaa. ystäväni auttoi meitä tilaamaan lempituoksuisiamme kynttilöitä. nyt meillä kotona ruoksujen sekamelska. odottavina lahjoina eteisessä, valkoisessa piknik-korissa.

ystäväperheinemme kokoonnumme vuosittain pyhäinpäivän viettoon. tänävuonna jäin poikien kanssa kotiin. isoveli nosti eilen kuumeen. vaikka minua itkettikin mieheni ja tyttäreni lähtiessä. silti kaunista pitää lähellä lämpöistä lasta. silittää pienoista päätä. kun viikonloppu varattu vain olemiselle. pitkät pyhät. tein ison kattilallisen keittoa. sillä me selviämme. kun vain saisi pieneen suuhun jotakin.

illalla kaivan jouluiset kirjat. nyt jo vaihdoin musiikit niihin, jotka ovat odottaneet aikaansa kaapeissa. kaipaan rauhoittavia mollisointuisia muistoissa aina säilyviä kappaleita. sellaisia, jotka vievät vuosientakaisiin muistoihin. pyrin löytämään ajatuksiani näinä hiljaisina hetkinä. kun molemmat rakkaat unessa.

hitaantuvia ajatuksia

"joskus onnistaa", sanoi peppi neiti rosenblomille, välttyessään hyväntekeväisyyssopan syönniltä. peppi myös sanoo, ettei osaa sanoa ei. kuulin sen vasta menneellä viikolla. ja jotenkin se satutti minua. itse olen elämäni aikana opetellut rajojani. silloin, kun olin väsynyt huomattuani käyttäväni paljon enemmän aikaa toisten hyvinvointiin kuin omaani. enkä tarkoita lapsiani nyt. vaan sellaisia ihmisiä, jotka oppivat keneltä kannattaa pyytää.

ja kai minä vieläkin löydän itseni siitä monesti. halusta miellyttää. olla mukava- sillä onhan niin, että mukaville halutaan olla mukava takaisin. mutta että oppisin erottamaan yhteistoiminnan ja hyötysuhteen eron. joskus nämä asiat ovat selkeitä. ja jokainen joustaa joskus. ei se ole pelottavaa olla tarvitseva välillä. ja sydämestään lahjoitetut hetket. ne antavat itsellekin paljon.

minä olen ollut hieman kiireinen. yhtäkkiä elämässä aikatauluja ja tapaamisia. sattui vain sopivasti samalle viikolla. miellyttäviä asioita. mutta niistäkin voi tulla niin väsyneeksi, että jättää osan jopa väliin. ehkä se on onni, ettei elämässä ilo ja suru ole jaettu tasaisesti kalenteriin. vaan välillä elämä ottaa, välillä antaa. ja niiden vuoropuhelussa voin tarkastella itseäni taas. sillä muuta minulla ei ole kuin itseni. kaikki muu tässä. lainaa tai lahjaa. useasti molempia.

tänään minä aion opetella uusia asioita. minulla on tavoitteita itseni kanssa taas. arkemme kaipaa tasapainottumista. sellaista hitauden hyväksymistä. ja minä olen siinä huono. minä olen sellainen, joka jättää kaikkea kesken. ideoi ja aloittaa. ja sitten pomppaan jo toisaalle. mutta että minä opin vielä. ehkä minä istahdan alas lasten nukahdettua. kirjoitan itselleni kirjeen.