tiistai 3. huhtikuuta 2012

aurinko paistaa aina

 

voisikohan ompelutaitoa pyytää lahjaksi. kun tällaisen kirjan ainakin voisi. pian se ilmestyy. sen kunniaksi voi voittaa mekon. käykääpäs linkissä, kaikki mekkohullut:D minä olen tähän blogiin ihastunut niin kovin. sillä se antaa visuaalista happea. vaikken edes osaa ommella.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

eilen kevät, tänään talvi taas


hassua. kun sitä ei ajattele, että meidän ihana keittiö. kuinka se antaa voimia, värejä ja energiaa. vaan näen muruset lattialla. laukkuni, jotka ovat taas pomppineet tarjoilukärryihin. positiivisen ajattelun oppaat eivät varmaan neuvoisi näin. mutta olisi se kiva kertoa, että elämä täydellistä. perhe onnellinen. kaikki maistuvaa. iloa ja naurua vain. mutta on se paljon muutakin, meillä ainakin. väliin jumitan niissä itkuissa. väliin etsin väkisin naurua. kuvaan lapsia, nähdäkseni heissä jotain ihanaa. tällaisia hetkiäkin minulla on.


nautin, että tänään ei tarvi laittaa lounasta. viikonlopulta jämiä nautimme tänään. lasten mummu ulkoilee lasten kanssa. melkein ilosta itken. nämä yksinäiset hetket. niin voimaa antavia. ei tarvi torjua, ei tarvi vedota äidin kipuihin, kun lapsi haluaisi syliin. voin ajatella, että nyt lapsilla toinen turvallinen syli. sitten jaksan taas enemmän. luetaan sängyssä kirjoja. ollaan lähekkäin silti.

mutta kerta oon tullu laiskaksi, niin oon oppinu käyttään puolivalmisteita. tämä keitto on ihanaa. ja sen takia jaan reseptin. jos jotakuta muutakin laiskottaa joskus:

1 pussi mixed vegetables, mexican style (lidlin pakastealtaasta)
sipulia
pakasteseitipaketti

ja vettä sopivasti.. keitellään keitoksi. lisätään suolaa ja ehkä pippuria.
ja sitten ranskankermaa. tai sulatejuustoa. tai ruokakermaa.

ja vähän ennen tarjoilua lisätään leipäjuustokuutiot. 
(jos keittoa tekee isomman määrän,
lisätään juustokuutiot ennen lämmitystä)

ja pöytään nostettaessa
murskataan sekaan tuoretta basilikaa.
nam!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

auringonkukkapelto


kai se on uskottava. että se sama tyttö, jonka pikkupyllyisyys ihmetytti ensiminuutilla saadessani hänet rintaani vasten. etttä se sama tyttö osaa nyt virvonvarvonkin ulkoa. vaikka onhan tuo muitakin runoja oppinut. mutta että silti. auliisti ennakkoon jakoi jo palkkiota koko perheelle. niin rakas.

niinkuin joskus vuosikausien päästä. minä lähetän hänet matkaan. en näe, miten pärjää. kuulen ehkä myöhemmin. isä turvanaan kuitenkin. isät.

ja täällä toinen kaverinani. töpsyttelee menemään uudet vale-crocsit jalassa. harvoin konttaa enää. vihdoin ja viimein taito hallussa. kyllä sitä monta kuukautta ihmeteltiinkin. että tuleeko nämä ajat koskaan. puolivuotta hitaampi kuin siskonsa kyseisen taidon kanssa. mutta niin paljon teknisempi tyyppi. rakentelee melkein yhtäkorkeita legotorneja kuin siskonsa. ihana nähdä heidän kasvavan yhdessä- yhteen. väliin kaulimia heilutellen kuitenkin.