kai se on uskottava. että se sama tyttö, jonka pikkupyllyisyys ihmetytti ensiminuutilla saadessani hänet rintaani vasten. etttä se sama tyttö osaa nyt virvonvarvonkin ulkoa. vaikka onhan tuo muitakin runoja oppinut. mutta että silti. auliisti ennakkoon jakoi jo palkkiota koko perheelle. niin rakas.
niinkuin joskus vuosikausien päästä. minä lähetän hänet matkaan. en näe, miten pärjää. kuulen ehkä myöhemmin. isä turvanaan kuitenkin. isät.
ja täällä toinen kaverinani. töpsyttelee menemään uudet vale-crocsit jalassa. harvoin konttaa enää. vihdoin ja viimein taito hallussa. kyllä sitä monta kuukautta ihmeteltiinkin. että tuleeko nämä ajat koskaan. puolivuotta hitaampi kuin siskonsa kyseisen taidon kanssa. mutta niin paljon teknisempi tyyppi. rakentelee melkein yhtäkorkeita legotorneja kuin siskonsa. ihana nähdä heidän kasvavan yhdessä- yhteen. väliin kaulimia heilutellen kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti