lapsemme saivat juuri ennen pääsiäistä mieluisan kirjeen. kirjeessä oli heille seurantalomake kevään merkeistä. nyt koko perheellä olemme erityistarkkailleet luonnon ihmeitä. isä ja tytär kävivät oikein metsäretkelläkin. ja onhan se hassua, näin maalla, miten kevät tuleekin lähelle. vaikka kaupungissa se tuntuukin olevan aikaisemmassa, lakaistuine katuineen.
tänään olemme seuranneet myyrän tepastelua lintujensiemenastian ympärillä. hyvästelleet kuhertelevan keltasirkkupariskunnan, rakkauslennon päädyttyä makkarimme ikkunaan. ja kuin kruunuksi viimeisen yhteisen vapaaillan päätteeksi löytyi kotipihasta sinivuokkoja. sain itselleni yhden. ja koska ne pikkuvartiset aina tuuppaavat jäämään piiloon pienimpäänkin maljakkoon, lainasin lastenhuoneesta legokukkaa, jonka käänsin toisinpäin.
ollessani ala-asteikäinen lauloimme kevätjuhlissa sinivuokoista. ja äitienpäiväkortteihinkin niitä askartelimme. vaikka eihän niitä niillä korkeuksilla näkynyt. olivat etelän kukkia meille. siksi en unohda, kun muutimme tähän kotiin, minä tuoreena äitinä. ja metsä oli sinivuokoista sininen. tuntui, että vuosien kevätlaulut saivat uuden merkityksen. ne laulut soivat lasteni huulilla itsestäänselvyyttä, mutta minä tunnen sydämessäni erityistä juhlaa. kuin tarkoitusta taivaltaa näillä maaperillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti