maanantai 25. kesäkuuta 2012

kukkivat housut ja sänkypeite






tänään odotti iloinen yllätys postilaatikossa. tämä kun ei ollut mikään mainostustoivomus. vaan ihan vauvalahja. ja pieni kiitos eräästä viimesyksyisestä illasta. meidän kaikille lapsille samanlaiset kesäshortsit. milloin tällainen yllätys olisikaan mukavampi, kuin sateisena päivänä. kun seuraavalle päivälle on luvattu aurinkoa. ja meillä on suunnitteilla huomenna mennä neuvolatätin käynnin jälkeen syömään luomujäätelöä. aloittaa virallisesti miehen kesäloma.

me emme satsaa lasten vaatteihin paljoa. hyvä jos tarpeeksi. kyllä me niitä jatkuvasti vaihtelemme. pyrimme pitämään puhdasta yllä. mutta ettei meille niin kovin tärkeää, mistä ja milloin. kenen vanhaa ja niin pois päin. värejä ehkä enemmänkin mietin. ja mieluummin ei hirveästi mitään painokuvia. mutta että en mieti vierailuille toisiinsa sointuvia vaatteita. kalleimmatkin vaatteet ovat käytössä kotona ja taas perusvaatteet saattavat olla kaupunkireissussa. 

sellaisia me ollaan myös itse. minä ja mieheni. mitä sattuu päällä. tyylikkyydestä ei tietoakaan. vaikka ihailenkin katsoa, miten muut ovat panostaneet. omassa elämässäni se ei ole tärkeää. se ei ole niin vakavaa. mutta silti aina se, jos löytää jostain jonkun omannäköisen vaatteen. kaupasta tai kirpparilta. siitä tulee hyvä mieli.

ja jos haluat pukea lapsesi samanmoisiin kesähousuihin, löydät ne täältä. ja vielä näkyvät olevan tarjoushintaan!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

taiteellinen layout ja muita sadepäivän iloja


juhannus. monta väriä elämässä. monta ystävää kolkuttamassa ovea. tuomassa onnea. josta muutenkin elo niin täysi. vaikka en minä kiellä hämmennyksen läsnäoloa. väliin etsiviä ajatuksia. miten opin koskaan tuntemaan tätä lasta tarpeeksi. miten soisin hänelle pohjan ja turvan. 



ja silti yhtä aikaa siinä läsnä kaikki muukin. kaikki muutkin. ja minä etsin itseeni värejä, jotka puhuvat kesän kieltä. jotka sanovat. pysähdy. me emme kuki ikuisesti. vain hetken on valo. lämpö. värikylläisyys ympärillä. käsin poimittavana. tuoreet maut. raikkaus.


 


enkä minä osaa näitäkään kuvia laittaa. aina, jos joku rivi hetken paikoillaan. niin jo pomppaavat. niinkuin pomppivat ajatukseni. niinkuin tyttäreni viilettää pomppivalla hevosellaan. vaikkakin nyt jo unimaassa. ja mitä se haittaa, jos sekoilen. minä en silti jaksa puhua sumusta tai usvasta.  



minä kulutin tänään sadepäivää netissä. ja aamusta mies lähtee hakemaan minulle sohvaa tuntien takaa. meillähän ei ollutkaan mitään muita suunnitelmia hänen kesälomansa varalle:D

torstai 21. kesäkuuta 2012

alkumetreillä



moi. olen einari. tulin jokin hetki sitten kotiin. pari päivää sitten vauhdilla maailmaan. isäkin ehti vartiksi saliin mukaan. oon nyt ihan jees. vaikkakin vähän ihmeissäni kaikesta. ajattelin viipyä vähän pidempään, mutta sairaalatätien mielestä olisin tarvinnut suuremman punkan uiskenteluun.

ja minä tässä. äiti. vähän ihmeissäni ja hämilläni. menee hetki sulatella tätä kaikkea. onnea ja ihmetystäkin. mutta että pojan sain. pituutta reilu puoli metriä ja painoa hintsusti alle neljän kilon.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

loppumetreillä


niin se vain on jännää tämä elo. minussa ja minussa. koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. miten kaikki menee. aamun normaalitarkastus vaihtuikin käynnistyksen aloittamiseen. sain vielä tulla kotiin, aamusta aloitetaan sitten totisemmat toimet. että huomenna sitä varmaan kävelen vauva kainalossa unelmoimassani sinisessä aamutakissa.

kaikki tuntuu niin hassulta. erilaiselta. ei olekaan vain kipujen odottelua. että milloin ei enää pärjäisi kotona. vaan voin laskea tunteja. sitten minuutteja. pakata kassin ajatuksella. hakea suklaatia kaupasta. valmistella lapset siihen, että äiti lähtee nyt. ja tulette sitten katsomaan.

molemmat lapsemme ovat syntyneet sateella. myös heti kihlauduttuamme ja vihkiydyttyämme antoi taivas sadetta. sanovat sateen olevan siunaus. sen tuovan onnea. minä katsoin ilmatieteen laitokselta. huomenna yhdeksän ja viidentoista välillä oli sadetta luvassa. että ehkä silloin!

aamu

tänä aamuna aamu alkoi aikaisemmin kuin tavallisesti. jos herään. en aina välttämättä saakaan unta. taidan keittää kahvin. kysyä itseltäni, mitä minulle kuuluu.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

kesäpäivä


jos jää kahvia. tee jääkahvia. niin minä kesäisin teen. jos pannuun on jäänyt. sekaan vain runsaasti maitoa. jäämurskaa. makusiirappia. tänään kyllä tein kesän ensimmäiseen ihka tuoreen kahvin mutteripannulla. niin lämmin. pakko viilentää itseään jatkuvasti. 


neiti nautti toffeenmakuisen juomansa. sitruunasodan sekaan hieman makusiirappia. lellipäivä siis. kesällä on kyllä ihana tehdä erilaisia sekoituksia blenderillä. tai sitten ihan valmiita nesteitä sekoittelemalla. arjen pieniä juhlahetkiä. kun normaalisti se on aina vesi. monta kertaa päivässä.


minä kirjoittelin kauppalistaa. taitaa illalla tulla vieraita. enempi vaiko vähempi. koskaan ei kesällä tiedä. ihmeellisesti ihmiset muistavat taas mennä. ja siksi tulla. valoisat illat. vaikkakin hyttysillä maustetut. saavat ihmiset hakemaan naurua. laulua. ystävyyttä. ja se on ihanaa. tätähän odotimme koko pitkän talven.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

kotimaista lähiruokaa


ikiaikainen perinne. jo vuosisatoja ovat suvumme naiset kovettuneilla käsillään pidelleet puikulakaulinta taatakseen perheilleen ravitsevat ja herkulliset lähiruoat. lähes omin käsin on ruis revitty pelloista. (melkein riisikin). jauhettu väsynein käsin lasten nukkuessa. tai sitten ei ollenkaan näin.


ei ihan. sillä nyt saimme idean kesätytölle suomalaisuuttamme opettaa tätäkin kautta. sillä hän tiesi karjalanpiirakat ennestään. kaipasi niiden makua. lupasin että kokeilemme yhdessä. mutta hän innostuikin niin, että minä vain keittelin eilen puuron ja tänään väsäsin taikinan. tein muistaakseni 2 itse. sitten keskityin munavoin tekemiseen.


ja mietin tässä sitäkin. että olenkohan koskaan näiden kolmen vuoden aikana, mitä olemme täällä asuneet. että olenko kertaakaan saanut aikaiseksi tehdä itse. sillä niin paljon maittavampia ovat nämä oman käden tuotteet, kuin markettien pakastealtaiset.  mitä teille on suomalaisuus? mitä makuja, tapoja? (ja sen muuten sanon, että turhaan häpeilemme kansaamme tuulipukukansaksi. tänään olen kuullut ylistäviä kommentteja suomalaisten tyylikkyydestä. siitä, miten tärkeää on pukeutuminen. yllätti.)