sunnuntai 30. tammikuuta 2011

viikot kulkevat ympyränsä ja sulkeutuvat


tämän viikonlopun aikana olen paljon ehtinyt miettimään ajankulua. sitä, miten se muuttaa ihmistä. miten se välillä kuljettaa vaikeisiin maisemiin- monesti näyttääkseen jotain uutta ja kiehtovaa kuitenkin. mutta aina eivät ajat ole suotuisat. jos itse aina saisi valita.

eilinen oli rentouttava päivä. tänään menimme anopille lounaalle ja siltä reissulta äskettäin palasimme. nopeasti meni koko päivä. nopeasti meni oikeastaan koko viikonloppu. koko viikko. ja jos jotain aioinkin saada aikaiseksi. se jäi.


mutta niinkuin tulee päiviä. tulee viikkoja. tulee kuukausia. tulee aina uusia mahdollisuuksia. tehdä ja toimia. ihmetellä ja ottaa vastaan uutta. aina alkaa uusi ympyrä. aina sulkeutuu vanha. ja se mikä kuluttaa tai väsyttää, jää. ja se mikä tuo iloa ja voimaa, jää. väsymys jää pois. ilo jää elämään. ei kaikkea tarvi kantaa mukana. jotain pientä ja iloa tuovaa vain. niinkuin nämä pienet käsirenkaat. mustemmassa iloitsee kulkunen. helisee väsymyksenkin yli hyssyttäessäni vauvaa. helisee iloa, vaikka tuntuu turhauttavalta kerätä jälleen kerran leluja lattialta.

punainen on kääritty kultaan. siinä kulkee mukana r. sama kirjain kuin vihkisormuksessani. ehkä siksi en tunne sitä niin omakseni. jokaiseen syrämeen mahtuu vain yksi r. niin se menee. pidettävä sydän yhtä aikaa tarpeeksi pienenä ja suurena. ihmeellinen tämä elämä.



ja jos joskus ihmettelenkin kyyneleiden määrää. niin ne kuivuvat kaikki. ja tiedän senkin. että monta kertaa on mahaan sattunut nauru. ja miten iloa tuo pienet asiat. tämäkin. ja huomenna koittava arvonta. niin lähellä tuhatta jo. ja kuitenkin vasta reilu 2 viikkoa takana. niin kiitollinen olo teistä. jotka minun ajatuksistani olette halunneet tietää. huomenna saanee fiftarilompakko napit. sitä odotellessa!

uuteen viikkoon uusin unelmin, eikö?
larppa

Ei kommentteja: