en tiedä kutsuisinko tätä päivää tänään vai eilen. koska vuorokausi ehti vaihtua. ja tavallaan pitäisi puhua eilisestä. kuitenkaan en ole vielä nukkunut. niin onko se sitten tätä päivää. varmaan. ainakin ajattelen tällä hetkellä niin.
olen miettinyt millainen elämästäni olisi tullutkaan. jos toisissa risteyksissä olisin valinnut toisin. vaikka turhaa haihatteluahan sellainen on. mutta jäinpäs vain miettimään. virkatessani kerrankin musta-harmaa-valko-beige vauvanpeittoa. pukeutuessani mustaan. (vaikka mieheni sanoi enemmän pitävänsä värikkäästä minusta). ostaessani tummanpuisen penkin. siitä varmaan tuo ajatus toisenlaisesta elämästä sai alkunsa.
olisinko onnellisempi. olisinko kauniimpi. olisinko enemmän oma itseni. olisinko luovempi. vai olisinko pidättyväisempi. nauraisinko minä paljon. hymyilisinkö silloin enemmän aikuisille, vai lapsille niinkuin nyt. tuntisinko olevani lähempänä toisia ihmisiä. vai tuntisinko itseni sittenkin yksinäiseksi välillä.
jännää. että on vain yksi elämä. ja siitä tulikin mieleen. että häämatkalla minulla oli mukana richard bachin kirjoja. niissä lennettiin näissä mietteissä. siitäkin kesästä on jo aikaa. enkä antais näitä vuosia pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti