keskiviikko 11. toukokuuta 2011

aurinko mun


aamusta asti aurinkoa. jo monetta päivää. pihaa rapsutettiin eilinen. pitkät kävelyt. jäätelöä ja pillimehuakin neidille. touhua uneen asti. väsyneenä koko perhe. siksikin tänään tuntui helpottavalta tehdä jotain rennompaa. mentiin lasten kanssa kauppakeskukseen. viimekäynnistä olikin kauan. neiti oli ehtinyt sillävälin kasvaa karkailijasta tottelevaiseksi taapertajaksi.


vähän juhlajuttuja.  että saisi serkkuvauva nimensä kunniallisissa olosuhteissa. että edes jotain pyhempää päällekin. kymmenes kummilapsi. niin moni on minuunkin uskonut. vaikka aina sitä kokee, että moni ehtisi ja osaisi enemmän. mitä ihania lahjoja ovatkaan nuo lapset. saada elää elämää askeleen lähempänä.


ja oma pikku-ukko ku aurinko. ihanassa seurassa kuitenkin saa omat työpäivänsä viettää. mitä tuota salaamaan. meidän lapset ovat hurmaavia. ja minä suuresti nautin heidän seurastaan. paitsi jos kaipaan täydellistä hiljaisuutta. paitsi jos kaipaan lisää unta. paitsi jos olisi kiire. silloin sitä ei jaksa nähdä. mutta kohta taas. eikä meillä huutoa aina säästellä. mutta ei suukkoja ja halejakaan. kymmeniä anteeksipyyntöjäkään. siksi voisi ajatella. elämässä tunteet tasapainossa.

1 kommentti:

Leea kirjoitti...

viimeiset 5 lausetta. niin samanlaista..