yömekko

pomppiva tyttö ja ompelutaidosta haaveileva äiti. huh huh, mikä yhdistelmä. sillä lupasin viereeni katsomaan, miten vanha paitani muuttuu hänen toivomakseen yömekoksi. päivämekkoa minusta ei olisi tekemäänkään. mutta nukkumatti ei liene liian tarkka saumoista.

meillä on täällä yritetty saada neitiä pysymään öisin omassa sängyssään. ei arvattu, miten nopeasti rastimenetelmä toimisi. ja jokaisen kolmen nukutun yön jälkeen oli luvassa palkinto. jonka saa itse valita. tämä toivomus yömekosta oli yksi. sitten on tullut hello kitty-panta. isän valitsema kukkakimppu kukkakaupasta. prinsessa uimakellukkeet. ja lastenkirja.

nyt on rastitaulukossa kaikki toivomamme 15 rastia. ja neiti on taas alkanut ilmestymään sänkyymme. toivotaan, että tämä yömekko olisi muistuttamassa, missä kuuluisi nukkua. sillä ihmeesti tällainen materia muistuttaa lasta. en olisi koskaan uskonut. yöllä itkiessään sanoi, ettei halua olla yksin, muttei tulla sänkyymme, että saa rastin! 

samoten toimi uusi kirahviemalimuki muistuttamassa, ettei pöydästä pompita kesken ruokailun. kerta seuraavalla ruoalla joutuisi juomaan tavallisesta lasista. näin me koulutamme lapsestamme materialistia. taikka sitten sitä, että ansaitsemalla saa! olisi kiva, jos tajuaisi puheesta. mutta kun ei. voitte tulla itse kokeilemaan. :D

jotain keltaista, jotain pinkkiä

aamutuimaan sain ilahduttavan tekstiviestin. mekkotehtaan kirja oli saapunut postiin. kävin sitä kirjakaupassa koskettelemassa, mutta melkein kympin edullisemmin sen tilasi nettikirjakaupasta. ja tänään se sitten tuli. pikkuherra on unilla. neiti lähti mummon kanssa leikkipuistoon. nyt alkaa minun aikani herkullisten kuvien mukana. ja ehkä sitruunapipareita kohtuuden rajoissa mutustellen samalla!

illalla läksimme koko perhe ajelulle. kävimme hakemassa muutamia kukkia. tänään mies vielä uurastaa ja laittaa hyötyviljelmät loppuun. tuskin maltan odottaa oman maan salaatteja. tämän korin sain ystävältäni tummanruskeana vuosia sitten. siinä oli kauniita kaalikukkia. nyt neiti halusi siitä mieluiten keltaisen. minä vähän ajattelin valkoista tai pinkkiä. mutta oikeastaan se on näin ihan hauska. alapuolella oleva "ankea" roikkuruukku oli vielä ennen eilistä harmaa.

mutta että säästyisi tämä joululehdestä tuunattu pipariohje, kesäisempänä versiona. niin tässä se on. illalla lasten nukkumaan mennessä tekaisin taikinan. ja aamu-ulkoilun aikaan paistelin.

sitruunapiparit

1 sitruunan kuori raastettuna

½ sitruunan mehu

1dl sokeria

1dl siirappia

125g voita/margariinia

1 muna

 2 tl vaniljasokeria

1tl soodaa

4½dl vehnäjauhoja 

1. kattilaan laitetaan kuoriraaste, sokeri ja siirappi. annetaan kiehahtaa. lisätään sitruunan mehu.
2. otetaan pois hellalta. laitetaan voi sekaan, annetaan sen sulaessaan jäähdyttää siirappiseos.
3. sekoitetaan kuivat aineet keskenään jäähtymistä odotellessa. sitten laitetaan ensin muna taikinaan, sekoitellaan. ja lopuksi kuivat aineet.
4. yön yli jääkaappiin. aamusta taikina muokataan pötköiksi. leikellään ja tehdään palloiksi. laitetaan uunipellille, jossa painellaan epämääräisiksi kekseiksi. (viitseliäämpi kaulinnee ja ottanee muotilla mukavia kuvia)
5. paistetaan 200 asteessa reipas 5minuuttia. jäähdytetään ja nautitaan.
6. jos kotona olisi sitä valkosuklaata, niin kuorrutettaisiin. ja ehkä sitruunankuoriraastetta vähän päälle kans.

tuunattu kylmälaukku

tarvitaan:

vanha tylsä kylmälaukku

googlen kuvahaku

word- tekstinkäsittelyohjelma

(jolla sai kätevästi vaihdettua kukan väriä)

tarra-arkkeja

tulostin

sakset

kynnet

jotku päivät vaan on näköjään luotuja kaikkeen tuunailuun. niinkuin tämä. pikkuherran päiväunien aikaan, odotellessamme suklaakakkua uunista, päätin yllyttää tyttäreni tuunaamaan kanssani kylmälaukkuamme. ja mielestäni siitä tuli hauska. enää puuttuu sellainen värikäs festaribussi, johon vois perheen laittaa. ja sitten ajeltais ympäri pikkukyliä ja nautittais piknikeistä.

kerran lehdessä oli hauskasti tuunattuja styroksisia kylmälaukkuja. siitä asti olen haaveillut sellaisesta. mutta tämä pitää todella hyvin lämmön kaukana. kesäisin pidämme paria isoa limsapulloa vedellä täytettynä pakkasessa. nopeasti pääsee retkelle, kun "kylmäkallet" valmiina. ne haiduttaa hitaasti pois kylmyyttään, pitäen eväät useita vuorokausia kylmänä. ja lopuksi on vielä juomavettä käytettävissä. suosittelen!

maistuisiko lasillinen mansikkaista?

vanhat limpparipullot pääsivät käsittelyyn. rikkinäiset, vaikkakin muistoja tuovat pullot olivat päästäneet etikettinsä repsahtamaan. ensimmäisen ostin miehelleni joskus avioliittomme alkuaikoina. ja toisen jo täällä asustellessamme. niinkuin muistojen herättäjäksi. mustikkalimsaa. 

vapuksi teimme simapulloille etikettejä. nyt minulla on kellarissa projekti. sellainen, että pinkkiä käsissäni. ja siihen liittyen halusin näihin kesäksi uudet etiketit. ristiäisiin voisi sitten laittaa vauvan kuvalla ja tuoteselosteella. mietinnässä juhlajuomia jo. mutta nyt kesänajan saavat olla vain kesäjuomaa. väliin vettä, mehua, limppariakin ehkä (jos jaksaa varovasti kaataa, ettei hapot lähde). 

keittiöstä neiti huutelee. että tuuppa äiti jo leipoon sitä kakkua. uuden kakkuvadin kunniaksi lupasin, että leipaisemme kakun. sorry, nyt mun mentävä on. vaikkei myrsky revikään puita.

kivi sanoo plumbs kun se sukeltaa

me katosimme hetkeksi ennen unta merenrannalle. sillä iltatoimien odottaminen kotona tuntui liian raskaalta ajatukselta. ainakaan en enään ajattele meidän lapsien olevan kovin rauhallisia. sentään kumpikaan ei uinut.

kesä on ihanaa aikaa. voi mahdoton tätä valoa. värejä. vaikka lämmin ei tänään ole ollutkaan. mutta niin helppoa lähteminen. kengät jalkaan ja menoksi. ei lämmityspiuhoja, villapukuja. ei suunnitelmallisuutta. huomenna alkaa taas uusi viikko.

ruusuja jokaiselle

juhlapäivän aamu. ajatukset pikkusiskossa. miten hän on aamusta pukeutunut. jännittänyt. aloittanut suuren päivänsä. ja miten illalla kotitalomme pihapiiri täyttyy naurusta. pöydät notkuvat, niinkuin aina. mitä makeimpia herkkuja. ei sellaisia, mitä minä väännän. vaan ajatuksin tehtyjä. monenmoisia. sellainen on äitini. ja me täällä kauempana. jäämme paitsi siitä kaikesta. siitä haikea mieli.

vaikka onneksi muita juhlia lähempänä. mieheni sukua. me puemme itsemme sinne. toivomme jaksavamme vaikka vielä vähän puolikuntoisia olemmekin. siksi aamusta väsäsimme pikkuneidin kanssa uudet hiuskoristeet. tylliä. mutta sen minä sanon, että uudet keltaiset korkokenkäni ovat liian korkeat kävellä. ne laitan vasta seuraaviin juhliin. kolme päivää ei tainnut olla tarpeeksi minulle aikaa opetella!

äth-siu on uutta kiinaa ja tarkoittaa "paranen kyllä"

lapsena pakkasimme itsemme autoon aina kesäloman alkaessa. kyytiin mahtuivat niin hevoset, ihmiset, koirat, joskus pyöriä ja mopojakin. asuimme aina kesät kesäkodissamme. ja vasta reilun kahden kuukauden kuluttua pääsimme takaisin omien kirjoituspöytien laatikoidemme ja ystäviemme seuraan. niin kesän alussa kuin lopussa rakensimme ystävyyssuhteemme uudelleen. lapsena tuollainen aika tuntui pitkältä. vaikka mukavaa vaihtelua se enimmäkseen olikin.

me kyllä haaveilemme kesäkodista. mutta emme niin pitkäaikaisesti. mutta että olisi paikka, minne mennä välillä. mutta annetaan lainan lyhentyä ensin. on meillä mökkejä saada lainaan, jos innostumme. mummuni kotitaloon lapin rajalle olisi ihana päästä loppukesästä.

nyt meillä on viimeinen kevät ilman lasten kevätjuhlia. neiti sai eilen keltaisen kirjeen. lempivärisensä. hänet on hyväksytty syksyllä kerholaiseksi. ihanaa, että ottivat, vaikka onkin tarkoitettu isommille. mutta jos se eskarin odottaminen loppuisi vähäksi aikaa. kyllä minä jo yöllä mietin, että noin iso tyttö minulla. kerholainen. kertakaikkiaan!

mieheni pois töistä. pärskii kuin hevonen. taitaa jäädä kaikki juhlakutsut nyt käyttämättä. teimme helppoa ruokaa, valmiiksi paistettua kanaa kaupasta. herkkusalaatteja. ja jälkkäriksi purkkimadariinejä ja tuoreita mansikoita. kuorrutettuna turkkilaisella jugurtilla, jonka sekaan heittelin vaniljasokeria, steviaa ja puolikkaan sitruunan mehun. vain mintunlehti puuttui. ehkä me kestimme sen.