maanantai 31. lokakuuta 2011

aamu


yleensä silmäni vielä puoliummessa. minun päälläni kiipeillään. raottelen vuorotellen aina toista silmää. nappaan kiinni pikkuherran jalasta, ettei se tömähdä sängynlaidalta lattialle. sihittelen neitiä. älä vielä höpötä. ollaan vaan. hidas aamu. äiti on nukkunut taas huonosti. herännyt kymmeniä kertoja.


ja nyt jo taas aina. terassilla ja pihalla lyhtyjä. kynttilöissä tuli. lempeys. toivo. että miksei sitä tästäkin päivästä ku edellisisäkin. vähitellen. omaan tahtiin. joskus yövaatteet pidempään ku toiste. aamupala puolihuolimatonta. kunhan jotain saisimme kaikki alas. ei tämä elämä oo suoritus. me eletään nyt näiden voimien kantamana. ja toisaalta, jos lötkötyttää. niin ainakin kikatuttaa. sillä niin paljon kutittelemmekin. että elämä iloa kuitenkin.

1 kommentti:

Joplin kirjoitti...

Minä rakastan niin paljon.