torstai 13. lokakuuta 2011

pahislentokone


pihalla paleltaa. t-paita ja varvassandaalit eivät meinaa riittää enään kärryynnukuttamis- ja postilaatikkoreissulle. maisema on muuttunut kovin paljon avarammaksi taas. minä näen kauemmas. ja silti tavallaan kaikki tekemätön paljastuu paremmin. ja koko elämä-  se tuntuu sopivan keskeneräiseltä juuri nyt.


ja tänään tapasin postinkantajamme. tai postinjakelijan, sillä ei hän kanna. haja-ajatusalue on niin kaukana, ettei kukaan sinne jaksa pyöräillä. ja postitäti sanoi, että tässä on teillekin vähän postia. eikä arvannut, miten väärässä oli. sillä tyttäreni sai kirjeen. se oli kummipojaltamme.

kummipoikamme oli myös tehnyt minulle tämän upean taideteoksen. pahislentokoneen. ja sen sisällä osuva teksti. kun tädit ei käske. pitääpä muistaa ensikerralla kohdatessamme. sillä sen verran vilkkaita tämä kaksikko on yhdessä. tyttäreni ja hän. niin kovin rakkaita molemmat.

Ei kommentteja: