nämä kolme lähtivät reissuun. iso ajoi autoa. ja kaksi pienempää olivat takapenkillä yllättävän hyvässä sovussa. ja se oli oikeastaan aika mukavaa. että sopu autossa. ja ne kaikki laulut. prinsessa ruususet linnassaan. ja yleensä pyörät totisesti pyörivät ympäri, niin auton sisä- kuin ulkopuolellakin.
ja mitä kaikkea mukavaa taas. lounaskutsuilla ystävän luona. virkkasin vähän samalla. ihan peruskoukulla. kun nämä isot sain vasta myöhemmin. juttelimme ja lapset nukkuivat vähän vuorollaan. sellaista mukavaa yhdessäoloa. on mainiota, että on ystäviä, joiden sohvalla huomaa yhtäkkiä makaavansa. eikä se haittaa yhtään. melkein kuin koti itsellekin.
ja sitten menimme metrolla. ja lopuksi tulimme ratikalla. se on mukavaa aina. itsestäkin. siinä välissä ehdimme kahvitella marikahvilassa, jossa ei ollut ylipainoisia jalkaraheja eikä muutenkaan niin arkista, miten marimekon miellän. ja tietty ku keskustaan asti kurvaa, niin habitatti piti katsastaa. ja aina niin ihana. kuin ennen kingstonissa, jossa pystyi kävellä sinne. ja monta niistä seurannu tähän kotiin asti jo.
ja eilen nauroin ku löysin arkimokkaa. ei kaikkien tarvi juoda juhlamokkaa kuitenkaan. kai ne kohta keksii jo kotoilukahvinki. ku yhtäkkiä se on kaikkein haluttavinta, että sais pukeutua nuhjuisiin vaatteisiin ja käpertyä kotisohvan uumeniin. mutta vain, jos et ole köyhä etkä kipeä. työttömät, jotka tekevät tätä jatkuvasti, eivät luultavasti kotoile oikein. ja sitäpaitsi. minä vaihtaisin pääkaupungin jonnekin suomen yläkertaan. vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti