minun tyttäreni. hän ei halua kaikkea mitä muillakin. yleensä hänelle riittää tällainen varustelutaso. vaatteista valitsee niistä, joita on. aina ei ehkä ole näin onnellisesti. isompana varmasti vaateet suurempia. toiveet pieniä, yleensä herkkuja vain. ja kun hän kerran kuuli jollakin olevan puhuvan nuken, joka sanoi "mama-mama" valittavalla äänellään. kotiin tultuamme puhumaton nukke sai vihdoin nimensä. mama-nukke.
ja ihanaisella mamalla on ollut kokoajan sama puku päällä. keijukorvan yksivuotispäivästä lähtien. ja voitte arvata miten likainen se on. missään ei oikeastaan myydä pienempien nukkien vaatteita. babyborneille vain. ja olinkin innoissani perjantaina markkinoilla, kun oli pienten nukkejen vaatteita. käskin neidin valita vaatteen, ja saimme tällaisen raidallisen yömekon. vaikka yömekko ja yöpaita ovat naurattavia sanoja. ne on univaatteet. jos joskus muuta kuin pikkarit hänellä.
tänään sitten viimeset narut vannasta. tein mamalle pienet kengät. vaikka ollaan sovittu se sisänukeksi vain. reissulla saa raitista ilmaa kuitenkin. ja ehkä ensikesänä vähän huolethivampi jo tyttökin. kun narua vielä jäi, keksittiin väsätä pyöräilykypärä myös. villatakista puuttuu vielä napit. niitten pariin siis. ihanaa tehdä näitä pikkujuttuja välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti