kauan odotettu päivä koitti viimein. neidin nimipäivä. vaikkei meillä sen kummempaa ohjelmaa ollutkaan. lounasvieraat peruuntuivat. vaikka neiti oli valinnut niin ihanan ruokalistan. perunamuusia. porkkanoita. lihaa. jotenkin suloinen valinta. koska emme yleensä koskaan tee muusia. lapset rakastavat porkkanoita keitettynä. jättävät mielellään perunaakin pois, että mahtuisi enemmän porkkanaa.
oi sitä onnen määrää. aamusta heti kirjalahja. monta hauskaa runoa. aamupalapöydässä odotti viesti isältään. iso karkkipussi siinä seurana. posti olikin eilen tuonut onnitteluja. itse valittu ruoka. ja kotia tullessaan isä oli hakenut pienen kimpun. ja vielä illalla mummolaan jäätelökakkukaupan kautta. itse valittuna.
vaikkei epäonneltakaan voi välttyä. otsa punainen ja kohta ehkä musta. sen verran komea oli kolaus. ja kun ihmettelin sitä itkun ja valituksen määrää. kysellen, mitä on tapahtnut. neiti vastaa itkun keskeltä "sukelsin". tyyppi harjoittelee uimahyppäämistä sängyssämme. ja otsa siinä sängynlaitaan kolahti. raukka. nyt jo unessa. silityksen ja tytöntylleröisen saattamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti