keskiviikko 23. toukokuuta 2012

löytää aina uutta. itsestäänkin.


ne sanovat. että toisen romu on toisen aarre. ja että jos joku piilottaa, niin joku löytää. ja voihan se käydä niinkin, että naapuriin menee pienempien kantamusten kanssa. kun sieltä tulee takaisin. minulle ainakin voi käydä. oon sellainen roskaihminen. ja koti kyllä pursuaa. mutta näistä minä silti iloitsen. tulee sellaista löytämisfiilistä. jota ei saa kaupoista. ja onhan siinä haastetta. löytää näihin nyt vielä jotku lasiset kipot. että sais puutarhaan roikkumaan. tuomaan kesäöihin tunnelmaa. tuikuilla. tai kukilla.


ja jos kerran alkaa painella spray-purkkia. niin samaan sävyyn kaikki metalliesineet. joku raukka tämänki kulhon vääntänyt pienillä kätösillään. ja sitten vaihtotorilta vaihdoin tämän tyyliin porkkanapussiin. enkä vielä tiedä, pääseekö sinne ne kananmunat, joita ajattelin. ilmiselvää kukka-ainesta kuitenkin. 


kellarista bongattiin jo vuosia sitten tämä yksilö. ei vain ole ollut aikaa, paikkaa eikä voimia. tänään asiat loksahtivat paikalleen. kun sitä ennen oltiin haettu kirpparilta eteisenkoristajalamppuakin. ja sitten ajateltiin tämäkin kaivaa. eiköhän sähkötöillä leikitä lähiaikoina. kyllä oli mustaa vesi. mutta nyt kelpaa itseään peilata. hauskaa, miten leikkaa-liimaa-puhdista-tekemisillä voi saada vanhasta romusta uutta. että esineillä tarinaa. että löytämisen ilo aina vain. joka vaiheessa. monta iloa.


arvaatteko, mikä tämä on? ruohomattoa. siis sitä "pakollista", johon pyyhitään kengät. joka puottaa oven edestä kaikki ylimääräiset hiekat portaidenrakoon. eikä tuokaan niitä sisälle. oon nähnyt näitä ennen vain vihreänä ja harmaana. ja nyt meidän vakkarihalpakaupassa oli tällaista turkoosia. ja olis ollu sähkönsinistäki. mutta ajattelin tämän ehkä paremmin sointuvan meidän uuteen parvekkeenoveen. kunhan saadaan se. tuskin maltan odottaa. kenkäni saan jos silti tässä värissä pyyhkiä. melkein toivon, että värjäytyisivät pohjat!


ja kirpparilöytö. keltuainen. löysin samanlaisen ruskeankin. sellainen samanlainen, pienempi mutta kahvallinen on ollut lapsuuskesässä. onkohan vieläkin tallessa. nämä sen verran isoja. että en tiedä vielä, mitä näissä säilöisi. jotain, mitä pitää ottaa useasti esille. tai ehkä nämä pääsee avohyllylle. saavat sisäänsä muffinivuokia. tai mausteita. tai sipuleita. salaattikulhonakin oli kaunis. en tiedä. mutta sitä ihmettelen, miten pienillä asioilla elämään tulee iloa. pitäisi laittaa toisesta laidasta poispäinkin. ehkä perustan vuoden päästä elämysaitan. olisipa ihanaa! kahvila, jossa olisi kaikkia kauniita tavaroita. musiikkia. kynttilöitä. tulisitko sinäkin?

3 kommenttia:

aniiri kirjoitti...

Tulisin varmasti!

Viihtyisinkin. Hersyävä naurusi soi vieläkin korvissani vaikka vain kerran tavattiin.
Ja lapseni viihtyisivät myös. Iri rakastaisi sellaista elämyspaikkaa, Ani arastelisi, mutta tykästyisi myös.

Tee se, saat minusta vakkarin.

Ja. Jaan tunnelmat. Kun löytää kirppikseltä/jätelavalta jonkun ihanan "roskan", josta tulee onnelliseksi. Se onnentunne on paljon suurempi kuin Vepsäläiseltä kannetun sohvan onni.

Päivi kirjoitti...

Täällä kans löytöjä maalattu sprayllä. vanhat tavarat ovat todella löytöjä, uudet ovat rahareikiä.
Vaan kyllä mä kirppisostoillakin helposti kartutan menoja..

ps. olis muuten kiva uusia tapaaminen, mikä oli silloin Espoossa joulun nurkilla.

Larppa Aliisa kirjoitti...

aniiri: ihanaa, jos nauruni kaikuu muistoissasi. ajoin niin apein ajatuksin, moitin itseäni silloin niin monesta.

päivi: ilman muuta. minäkin lupasin kutsua. mutta aika vain meni. mutta syksymmälläkin vaikka. teetä ja kynttilöitäkin!