olispa hassua, jos aina onnistuis. ei tarvis kehitellä uusia juttuja ja oppia uusia asioita ollenkaan. ei tarvis ideoida, kokeilla, innostua eikä päättää voittaa itseensä. olisipas tylsää. minulle on kertynyt näitä maanantaikappaleita useita. ja taas tuli yksi lisää.. keijukorvan liivimekosta tulikin suht tiukka liivi. mietin, et pitäisikö kutistaa tyttöä vai virkata uusi. ja tottakai päädyn jälkimmäiseen. tällaisen kun paukuttaa muutamassa tunnissa. pitää vain odottaa iltaa, jolloin herne kaipaa pomputtelua. ne on ihan parhaita käyttää virkkuuseen. ei mene itsellä hermot ja vauva nauttii..
on tämä kaunis silti. anopin vanhoilla napeilla. jotenkin innostuin mustasta. vaikka en ole pitkään aikaan muuten. silti en raskinut ostaa mustaa puuvillalankaa, kun sellaista ohuempaa minulla jo on. niinpäs mietin nyt erilaisia mustia juttuja. en helistimiä! tämä musta mekkonen matkannee pian jollekin pienemmälle tytölle. vois olla kiva sellaiselle 74-senttiselle. mekko on siis akryyliä. niin paljon kun haukuinkin sitä materiaalia:D
ja sitten kokeilin uudenlaista puuvillahelistintä. tämä on ihana pikkulapselle, joka harjoittelee vasta pitelemään leluja ja katselemaan niitä. väri ja ääni tekee siitä mielenkiintoissen. pallukan sisällä siis kulkunen. tykkään normaalistikin soittimista, marakasseistakin. mutta ei sellaista vauvalle voi antaa. puottelee päähän. tämä on pehmeä ja mukava. pian se on pikkuherneen lempilelu. siitä olen aika varma!
olispa hassua, jos aina onnistuis. ei tarvis kehitellä uusia juttuja ja oppia uusia asioita ollenkaan. ei tarvis ideoida, kokeilla, innostua eikä päättää voittaa itseensä. olisipas tylsää. minulle on kertynyt näitä maanantaikappaleita useita. ja taas tuli yksi lisää.. keijukorvan liivimekosta tulikin suht tiukka liivi. mietin, et pitäisikö kutistaa tyttöä vai virkata uusi. ja tottakai päädyn jälkimmäiseen. tällaisen kun paukuttaa muutamassa tunnissa. pitää vain odottaa iltaa, jolloin herne kaipaa pomputtelua. ne on ihan parhaita käyttää virkkuuseen. ei mene itsellä hermot ja vauva nauttii..
on tämä kaunis silti. anopin vanhoilla napeilla. jotenkin innostuin mustasta. vaikka en ole pitkään aikaan muuten. silti en raskinut ostaa mustaa puuvillalankaa, kun sellaista ohuempaa minulla jo on. niinpäs mietin nyt erilaisia mustia juttuja. en helistimiä! tämä musta mekkonen matkannee pian jollekin pienemmälle tytölle. vois olla kiva sellaiselle 74-senttiselle. mekko on siis akryyliä. niin paljon kun haukuinkin sitä materiaalia:D
ja sitten kokeilin uudenlaista puuvillahelistintä. tämä on ihana pikkulapselle, joka harjoittelee vasta pitelemään leluja ja katselemaan niitä. väri ja ääni tekee siitä mielenkiintoissen. pallukan sisällä siis kulkunen. tykkään normaalistikin soittimista, marakasseistakin. mutta ei sellaista vauvalle voi antaa. puottelee päähän. tämä on pehmeä ja mukava. pian se on pikkuherneen lempilelu. siitä olen aika varma!
2 kommenttia:
Ihanaa Larppa, kertakaikkiaan suloisia juttuja! Toi helistinkin on aivan huippu! Ja saat kyllä paljon aikaiseksi, ajan hyötykäytön mestari :)
kuule. mulla jää niin moni asia tekemättä. ja näköjään virkkauspäiviä taas tiedossa, sen verran taas kipeä. ne pitää todella käyttää hyödyksi, ettei turhaudu. tuo helistin syntyi aluksi hepaksi. ja nyt kokeilen erilaisia versioita.
Lähetä kommentti