muistilappuja

eri aikoina olen tarvinnut erilaisia muistilappuja. ihan vain tussilla kirjoiteltuja lappuja jääkaapin oveen tai seinälle. joskus kehyksiin, joskus lyhyemmän ajan muistuttamaan jostain tärkeästä. riittävyyttäni mietin jo työelämässä nuorten parissa. silloin jääkaappini muistutti sen riittäväksi mitä jo on. aina ei tarvi lisäpalikoita itselle eikä muille. pysähtyminen sen äärelle, mitä on jo, voi antaa paljon. opittavaa ja kiitollisuuttakin. uudella ei aina voi korvata vanhaa.

silloin kun on kipua. silloin tarvitsin näitä sanoja. kärsimys kuuluu elämään. joskus tarvii kipua ja ponnistelua. ja sitä kautta tai sen jälkeen voi saada jotain hyvää. ei aina. ja kärsimyksessä on turha rypeä. mutta joskus tietää jonkun ponnistelun tuottavan jotain haluamaansa. ja silloin kannattaa kärsiäkin hetken. kuitenkin tuolla upea arki pilkistää takana. kuitenki.

näistähän se lähtiki. ku näin tosta riittäästä kuvan. ja näin tuon kärsimyslapun. jäin miettiin mitä tänään kirjoittaisin. ja ajattelin tämän kaiken kiireen kuitenkin olevan aika muistorikasta aikaa. tuskin lasten kasvettua koskaan on näin hetkessä kiinni. sillä tuskin kaatuu monta kertaa ruokailun aikana juomalasi. tuskin juostaan potalle ja kaivataan postilaatikolle. ehkä minä muistuttaisin itseä siitä, että tämä kuitenkin on ihanaa aikaa. niinku se, että herne oppi nauramaan. tai keijukorva vähitellen leikkimään hetken myös yksin. upea arki. niinpä.