minun tyttäreni. hän ei näytä sormillaan montako vuotta hän on. hän sanoo sen ääneen. muutenkin hän on kova höpöttämään. aina uusia juttuja. useimmiten herkullisia. joskus saavat minutkin nauramaan. isänsä jatkuvasti. ja minä rakastan kuulla miten hänen isänsä nauraa. ensimmäisiä kertoja kodissa se oli esikoista kylvettäessä.
minun tyttäreni. hän nostaa paitansa helmaa. tissittää nukkea. mutta siinä on jotain vähän noloa. siitä ei saa tehdä numeroa ainakaan. onneksi nukke on nopea syömään. ja pärjää tarvittaessa pitkänkin ajan. sillä tyttäreni antama maito on niin täynnä rakkautta.
ja joskus kun katselen tytärtäni minua itkettää. sama lapsi, joka niin usein saa isänsä nauramaan. laittaa minut itkemään. sellaista haikeutta minä tunnen, jota aina keväisin kun koulu loppui. sellaista, että olenko voinut saada tuollaisen ihanan lahjan. ja miten minä osaisin sitä parhaiten pitää lähelläni. kasvattaa elämää varten.
4 kommenttia:
Haja-ajatuksesi ovat loistavia. Niiden lukeminen uppoaa, vaikken merkkiä jäittäisikään.
kiitos. se on aina ihana saada palautetta. vaikka niin hajanaisia sekuntteja saan koneella rauhassa olla. mutta itselle tärkeää tallentaa arkihetkiä. siksikin mukava kuulla, että muutkin viihtyy.
Minun tyttäreni. Matkalla perille.
on se niin rakas pikkutyttö meille muillekin <3
Lähetä kommentti