tänään näin metsässä tapahtuman, joka sai minut miettimään. puusta pudonnut lehti oli tipahtanut kielon kasvupaikalle. ja kun kielo oli kevätinnostuksissaan jättänyt katselematta, hän oli noussut juurikin lehden alta. lehti oli kiertynyt kielon ympärille. eikä kielo voinut avautua, ja näyttää kukkiaan.
se sai minut mietteliääksi. tavallaan surulliseksikin. miten jonku jo mennyt voi noin lukittaa. pitää tiukasti otteessaan. mutta lohtuna toisaalta. niin kauan voi käpertyä itseensä, että on valmis puottamaan taakkansa pois. ei tarvi olla ikäänkuin olisi vapaa. jos kuitenkin kahlittu. vaan voi keskittyä itseensä vain. ehkä se joskus murtaa kahleensa. minä en ottanut siltä taakkaa pois.
3 kommenttia:
Löydän sanoistasi merkityksiä itselleni, vaikka ne voivat olla muuta sinulle.
Sanat ja kielon kohtalo kolahtivat. Olen sanaton, vaikka niin täynnä ajatuksia.
sanat ku satuja. johon kaikki elämäänsä peilaa.
Lähetä kommentti