sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

vilvoittavalla tuulella hyvästelen paahdetta



enemmän lapsia kuin aikuisia. enemmän jutustelua kuin uimista. enemmän varjossaistumista kuin auringonpalvontaa. taidamme vähitellen tottua tällaisiin säihin. ymmärrämme, ettei kannata tehdä mitään. huolentia vain, että jokainen saa tarpeeksi vettä sisäänsä.

ennen minä olin se, joka vihasi eniten aurinkoa. saanhan siitä ihottumaa. eikä helle ole mieleeni ollenkaan. nyt luulen, että suurin tuskailija on pikkuherra. mutta tuulta me rakastamme molemmat. sellaista, joka vilvoittaa. ja unta. minusta tuntuu, että meidän perheessä on nyt kaksi kesäallergista. meillä molemmilla ollut kevätnuhakin. kukkanuha.


päivä oli pitkä ja ihana. huipentui pilvien saapuessa varjostamaan ystäviemme pihaa. johon ihan lopuksi menimme grillailemaan. mukavan päivän jälkeen väsymyskin tuntuu paremmalta. ei sellaiselta ollenkaan, kun vaikeiden päivien jälkeen. ja minusta tuntuu siltä, että ennen unta me näemme vielä salamoita. ja minä mietin, miten olisin siirtämättä pelkoani pienimpiin.

ihanaa, vilvoittavaa tulevaa viikkoa meille kaikille. jospas nyt ehtisi virkkailemaan. ja tiedättekö, minun on tehnyt pitkään jo mieli piirtää ääriviivoja paperille. ehkä niitäkin ehtisi taas. kuullaan taas.

1 kommentti:

Iiris kirjoitti...

U on niin isänsä olonen tuossa alemmassa kuvassa! Asento ja olemus.