rupesin katsomaan kuvia ajoista, joilloin neiti oli pikkuherran ikäinen. niistä ajoista ei ollut paljon sanottavaa. tai ainakaan kuvattavaa. se oli meidän ensimmäinen syksy maalla. ei autoa. ja silloin tuli aikaisin lumi. olin pitkät päivät kotona lapsen kanssa. lapsen, joka ei osannut vielä puhua.
ja nyt kun noita kuvia katselen. onpas minulla ollut aikaa moneen. neiti on kyllä ollut hyvin tomera. käynyt kovastikkin potalla, yön jälkiltä kun vaipat olivat aina kuivia. syönyt itse sormiruokailulla. kontannut. seissyt tukea vasten. ja meidän pikkuherralla ei kiirettä. juuri vasta kääntymään oppinut.
hassua, miten erilaisia lapset ovat. ensimmäinen ollut aina vauhtihirmu. päättänyt jättää pois lusikan. tai vaipan. toinen taas sellainen löllerö. naurua enimmäkseen. kaikki käy, eikä mihinkään kiire. ja minua toisaalta hymyilyttää ja toisaalta ärsyttää nähdä heissä niin paljon meitäkin.
tapa, miten neiti karjuu isälleen autossa "käänny tuonne, aja varovasti -äiti imettää- tai kun oli toiminut typerästi kaupassa kiipeämällä autorattaiden katolle USEASTI, kielloista huolimatta. niin katsoi syyttävästi minuun. "äiti, sulla oli typerä temppu. muistakko, kun sinä olit pieni tyttö. sinä kiipesit kärryjen päälle JOKA PÄIVÄ!"
tapa, miten neiti karjuu isälleen autossa "käänny tuonne, aja varovasti -äiti imettää- tai kun oli toiminut typerästi kaupassa kiipeämällä autorattaiden katolle USEASTI, kielloista huolimatta. niin katsoi syyttävästi minuun. "äiti, sulla oli typerä temppu. muistakko, kun sinä olit pieni tyttö. sinä kiipesit kärryjen päälle JOKA PÄIVÄ!"
1 kommentti:
meillä suurin ero puheessa. Ensimmäinen puhui alle vuosikkaana, aina ja ikuisesti, varmasti hautaan asti. Toinen puhui vasta 3,5v ja nämä kaksi viimeistä sillon kun huvittaa!
Jokainen niin oman tyylisensä, kuitenkin samanlaisia jääräpäitä, ja kun äiti on samanlainen, niin rajuilmalta ei voi välttyä.
Lähetä kommentti