nyt on yö. lapset nukkuu. mies purjehtii. minä ajattelen vaikeita. mieheni kysyi minulta, miksi aina öisin mietin vaikeita. sanoin, että muulloin ei ole aikaa. tänään minulla ei oikein ollut juhlatuulta. vaikka olisi ollut aiheita. huomennakin. tämä heinäkuu on sellaista juhlaa meillä. päiviä, joita aioimme muistaa jokapäivä. ja silti vuosittain ne silti raksuttavat päässäni omilla paikoillaan.
eilen löysin itselleni aarteen. jouluksi. tai milloin vain, jolloin on aikaa juhlistaa aterialla elämää. vanhat tarjoiluastiat. ja minulle sanottiin jo toistamiseen: ihanaa nähdä, että astiat saavat hyvän kodin. ja nyt se oli entistä tärkeämpää. rouva myi vanhempiensa jäämistöä. ja minulle tuli sellainen olo, että olin etuoikeutetussa asemassa. niin paljon tunnearvoa. lupasin muistaa heitä joka joulu.
minä olen nauttinut paljon hetkistä. mutta jalkani ovat väsyneet kaikesta kiertelystä. minä yhä etsin riippukeinupaikkaa. sellaista, jossa olisi vilpoista ja kaunista. tuulta. minä odotan syksyä. sillä syksyksi minua kutsuvat uudet tuulet, ja minä aivan hurmaannun niiden tuulien tuoksusta. vaikka arkoja henkäyksiä vielä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti