torstai 28. heinäkuuta 2011

onhan tuosta jo aikaa


kun kohtasimme ensimmäisen kerran. mieheni käski minun piirtää hänelle hevosen. enkä uskaltanut laittaa siihen puhelinnumeroani. vaikka olisin halunnut. seuraavan kerran kohdatessamme esittelin itseni uudelleen. minulle ei ollut jäänyt niin tarkkaa näkökuvaa. nimikuva vain. hassua. 

ja me rakastuimme hiljalleen. tai ehkä rakastuimme nopeasti, mutta varmennuimme hiljalleen. ja niiden aikojen muisteleminen joskus huvittaa. joskus se tuntuu romanttiselta. mutta oli siinä itkunsakin. ja tämän kuvan joskus laitoin miehelleni. siinä on hänen kämppänsä tapetti. siinä huoneessa hän pitkästä aikaa kohdatessamme sanoi, että hänellä on minulle jokin paperi näytettävänään. se oli piirtämäni hevonen.

miten te muokkasitte rakkautenne maaperää. rakentelitte suhteenne kivijalkoja?

Ei kommentteja: