matkalla

syyskuu jo. viileät aamut. kylmät illat. minun piti ostaa eilen uusi vaate etten palelisi kävellä. illaksi vaikea pakata tarpeeksi itselleen. kun niin harvoin pimeässä kävelen kuitenkaan. silloin jo kotona ja lämmössä. elämme auringon kanssa samaa rytmiä. kaukana ovat ne vuodet. joissa kosteuden ja kylmyyden tuntu. nukkumaan mennessä.

aamusta minä nousin. ja poikkesin pihakirpparilla. väriä tähän tummanharmaaseen mieleen. vaikka jotenkin ei se väri pääse mieleen saakka. ajatuksen tasolla käy. ja katoaa. mutta silti lasten ilo. kyllä se aina läikähtää itsessäkin. onni. vaikka niin monta keskeneräistä tunnetta minussa. niin itkettävän vaikeaa taas. mutta että nämä mielenmaisemat. minun matkailuani. en kaipaa kauas. en kaipaa lämpöön. itseeni minä kaipaan. olemaan ja oppimaan. mieleni maisemia. korkeampaa kulttuuria. vieläköhän minussa soi.

ovimatto

"vau, minkä värinen ovi. miksen oo tajunnu, että ovi voisi olla hauskan värinen!" sellaisen huudahduksen kuulin keittiöön, kun meille ryntäsi eilen naislauma. minua hymyilytti. vaikka juurikin olin raivona siitä, että puhelimeni oli uinut maitolasissa käyttökelvottomaksi. näppäimet päättivät lakata toimimasta. kuten tyhjistä ruukuista näkee, syyskukat ovat vielä kaupoissaan. mutta eipäs se menoa hidasta. keskeneräinen on kaunista. ihminen rakastuu puutteisiin. ja minäkin siellä kukin kauniisti ikkunassa. 

mutta se, mitä ennenkaikkea haluan näyttää on uusi ovimatto. kyllä. ostin sen ikean perusruskean. ja sitten vain muutama spray-viiva pintaan. ja jotenkin enemmän meidän näköinen. tällainen DIY pitää minut iloisena. kun jostain saa irti enemmänkin. ja nyt tuntuu. että meidän paraatiovemmekin alkaa olemaan mukavampi. vaikka maa on ihan paljas. omin kätösin revin siitä pensaat ja ruohotupsut irti. pitäisi ajatuttaa siihen kuormallinen kiviä. ja ehkä ensikesänä ruukkuruusu.

ja muuten. se maito on nyt kuivunut puhelimeen. ja se toimii. vaikka kaikki etukuoret ja näppäimet ehdinkin hermostuksissani pilkkoa silpuksi. minulla on nyt sitten hieman pelkistetty versio puhelimesta.

kaapin paikkaa etsimässä

me etsimme aina välillä kaapille paikkaa. me tykkäämme erilaisista kaapeista. me tykkäämme samanlaisista kaapeista. mutta silti kaapin paikka välillä hukassa. tai yhteinen mieli. sellaista se vähän on. kun toisaalta tuttu ja turvallinen olisi mukava säilöä. kun toisaalta uutta ja ihmeellistä olisi mukava kokeilla. ja aina ei mene ajatukset samaa tahtia. turva ja uutuus viehättävät meitä niin eri aikoina.

silti sinä menet ja haet minulle raskaan kaapin. minusta ei ole paljon apua. vaikka haluaisin helpottaa. sinä hoidat lapsia. että minä saisin kaappini mieleisekseni. ja minä silti kirjoitan siihen. vaikka haluaisit kuvia. sillä minä haluan tallentaa sinne palan itsestäni. kaikkea sitä, mikä minua yhä kutsuu. pyytää hengittämään. pyytää elämään joka solulla. ja kun vihdoin se on paikalla. minä haluan antaa sinulle suukon.

tunnevuoristorataa

aamusta aloin. nukuimme pitkään ja sitten ajattelin tehdä lapsille nämä päällystekirjat uusiksi piirustuskirjoiksi. sillä lippulappuset päätyvät liian helposti roskakoriin. tällainen kirja kestää viikkoja. neidillä on ennestään yksi. siinä tallentuu tietyn aikakauden kuvat. kehitys. pikkuherra valitsi koirakankaan. neiti halusi pilkkuja.

ikuistin onnellisena pikkuherran heiveröisiä viivoja. ensimmäinen oma kirja. isosisko harjoittelee teroittamista. aamupalalla ensimmäiset päivävaatteet jo sotkettu. pyykkikorissa. ajattelin saavani helpomman aamupäivän. laittaa ruoka rauhassa. pian lähtö hammaslääkäriin. miehellä puolikas työpäivä. että pääsen rauhassa sinne kuvattavaksi. akuutit on hoidettu ja nyt käydään läpi koko kalusto. huh. ei mun lempipaikka. mutta oon päässy siitä pelosta vähitellen. osittain ainakin.

ja sitten kun ne yhdessä piirsi. halusin lisää kuvia. ja tiputin kameran. ja sitä itkiessäni pikkuherra piirsi liinaan lähtemättömät jäljet. vanha vahaliina ei kestä samaa jynssäystä kuin uudet. jotenkin tuntuu liian tunteikkaalta tämä aamu. harmi. pettymys. itku. ilo. onnistuminen. rakkaus. kikatus. pelko. jännitys. kiire. leppoisuus. kun hampaani ovat kuvatut. minä otan pienen oman hetken. pakko vähän katsoa itseä. eiköhän ne lypsetyt maitolitrat siellä pakkasessa auta miestä selviämään myös einarin kanssa.

tarinoita

lasten synttärikutsuja tulee joskus yllättäen. niitä varten olisi hyvä olla kotona lahjavarasto. mutta aina ei ole silti sopivaa lahjaa. tämä lahja sinänsä käy melkein kaikille ihmisille. pienille ja isoille. muistikirja. pienimmät voivat käyttää sitä piirustuskirjana. isommat kirjoittaa tarinoita. ja me aikuiset aina tarvimme tyhjiä kirjoja. ne ovat aina mahdollisuus kaikelle uudelle.

kirjan päällystämällä saa siitä vielä mukavamman ja henkilökohtaisemman. päällystetään kuten koulukirjat. ja sitten ensimmäiset paperisivut liimataan kansiin kiinni. näin kangaspalat jäävät piiloon. tiger myy erittäin suloisia kirjoja edullisesti. ostin niitä nyt useamman. minulle tärkeintä lapsille antamissani piirustuskirjoissa on se. että paperi on tarpeeksi pehmeää ja huokoista. näin hentokin käsi saa piirrettyä voimakkaampaa jälkeä. huomenna päällystän meidän lapsillekin haluamillaan kankailla omansa.

kaikki mitä tarvitset:

muistikirja
kangasta
liimapuikko
sakset
dymo, jos haluat tekstiä
ja muutenkin koristelumahdollisuudet ovat rajattomat
nappia, nauhaa, tarraa

sadetta

minä pyydän sanoja. saan niitä sateena. 

virvoittavina määrinä.

niukasti.

liikaa-

ja niin minä

tallaan tallaan tallaan.

kaikki mitä näen

sotkeutuneiden sanojen liejua.

minä pyydän voimia.

joskus keho niin itkusta täysi.

purkaa purkaa purkautuu.

sitten minä voin huokaista.

antaa ilon ja onnen taas tulla.

minä uskallan pyytää.

minä uskallan myöntää sen

mitä minulla ei vielä ole.

tarvitsemani.

niin vuorottelevat täysi ja tyhjyys minussa.

huuto ja hiljaisuus.

katkeruus ja hymyn kestävä onni.

se kaikki sataa päälleni.

minä otan sen vastaan.

annan sille asunnon.

kunnes jätän jäähyväisiä.

vuorottelu pitää minua otteessan.

elämässä.

rullakon uusi elämä

no moi. tervetuloa. tai turveteloa. ihan miten vain. tärkeintä on lienee nauttia elämästä ja arjesta kuitenkin. kääntää asiat haluamikseen. niin kuin vaikka tämä rullakko. nyt alkaa vihdoin olla niin valmista. että ihan uskallan antaa ajatuksen julki.

tättä-rättä-rää. kotitoimisto! siis komeasti olkkarin nurkkaan. meillä tullaan koneelle nyt yhden askelman korkeammalle. ja kieltämättä tämä on mukava paikka. onhan täällä kopperossa tullut istuttua jo monta hetkeä. pohdittua ihmisyyttä. 

takaseinälle laitoin oman osuuteni tapettia. sitä olinkin jo viisi vuotta ehtinyt säilöä. vielä on moninkertainen määrä jäljellä. mutta en ole aiemmin halunnut sitä niin mihinkään. ja nyt käytin palasen, jossa itse seison. puu rinnassani.

tämä ihana tuoli on löytöni kesälomalla ihanasta putiikista. se oli vielä meille tullessaan oranssi. ja hyvin hyvin pölyinen. ehkä minä joskus kunnostan sen loppuun. lakkaan säilyttääkseni parempana. tuohon jalkaan minä ennenkaikkea ihastuin. ja tietty tähän pumppumekanismiin. ylös ja alas kuin parturituoli.

huippu kalenterinpidin on kirpparilöytö. ja sopii tähän hullutteluun kuin mikäkin. koneen yläpuolella se on helposti tarkasteltavissa. vielä en tiedä, miten tämä seinä tulee elämään. mutta haluaisin säilyttää tuon numerosarjankin näkyvillä. minneköhän päin saksaa menevät kirjeet on lajilteltu tähän rullakkoon ennen!

olen ihastunut näihin pyöränkoreihin. pieniin ja isoihin. aina kun löydän hyvänvärisen ostan. nämä säilöö laskuja ja muistikirjoja.  ja kaikkea muutakin ympäri taloa.

tänään virkkasin maton lasten mentyä nukkumaan. pari tuntia siinä vierähti. iso koukku ja mahtavat värit. tervetuloa syksy ja sateet. täällä kopperossani minun on hyvä olla. talossa talon sisällä. ai niin, pitääpäs kastella kukat parvekelaatikosta;D