pyöreä omena

olin omena. olin omena. olin pyöreä omena. mutta minäpäs pystyn paljon enempäänkin. soseutumaan hilloksi. liukenemaan mehuksi. heittäytymään muffiniksi. eikä minua sitten hirvitä yhtään. että minua keitetään sata-asteisessa vedessä. palotellaan terävällä puukolla. tungetaan sekaan ihmissilmiä kutittavia mausteita. mielelläni otan tehtäväni vastaan. menihän se kesä miettiessä, että mitäköhän minusta isona tulee. millaisen elämäntehtävän saan.

sillä syksyssä värit ja onnellisuus. miksi en riemuitsisi. olisi onnellinen tehtävästäni joka on minun. minun polkuni tässä. omenana, muuttuvana. kynttilänä, valaisevana. kukkasena, loistavana mutta pian kuihtuvana. minä vain. millaisena vain. omalla paikallani. löytäen ilon. nähden tehtäväni. kaiken tarpeellisuuden. että kyllä meillä on totisesti opittavaa.

että en unohtaisi tätäkään. kirjoitan sen ylös- ja eihän sitä koskaan tiedä. jos joku siellä toisen ruudun toisella puolella. innostuisi. haluaisi myös kokeilla. vaikka ei meillä aikuisilla ilo niinkuin kolmivuotiailla. kun kuuli ystäväni olevan tulossa kylään, tokaisi hän: mun mielesä on niin mukava kun A tulee kylään, että tekisi mieli tehdä takaperin kuperkeikkoja. (tosin se taito vielä puuttuu.) 

samainen neiti oli jäänyt kerhossa tänään vessaan jumiin. ovi oli mennyt rikki. neuvokkaana olivat kerhotädit käskeneet kiivetä ensin pytynkannen päälle. sitten vesisäiliön päälle seisomaan, ja lopuksi yltäneet käsiin ja saaneet vedettyä seinän yli. aamuun asti kun ei tyttö olisi jaksanut odottaa huoltomiehiä. niisk. sanoo äiti. reippaaksi kehuivat tädit.

mutta että glögi:

omenaa pari litraa paloiteluna

sitruuna pestynä ja viipaloituna

glögimauste pussi tai pari

pari litraa vettä

sokeria reippaanlaisesti

inkivääriä lisäannos

vaniljatanko

keitellään ja siivilöidään. nautitaan, ja jos jää niin voi pakastaa pikkujouluihinki.

nukkeni mun

viime hetket ovat menneet virkatessa. kummityttömme yksivuotispäivän täyttyminen tapahtui vast´ikään. ja pian pääsemme juhlimaankin. halusin tehdä rakkaalle neidille lahjaksi nuken. ja mitenkäs muuten  kuin virkkaamalla. olisi ilo oppia ompelemaan. hurauttamaan tuosta vaan. virkkaamisessa virheet on vaikeita korjata, jos ei halua purkaa. 

 

 

sitten nukke sai tietty korun ja letin ja mekon. tällaisia olisi ihana väsätä iso korillinen joulumarkkinoille. mutta voi olla että pidättäydyn yksinkertaisimmissa malleissa. hassusti tuo oikea käsi sojottaa molemmissa kuvissa minne sattuu. mutta sellaisiahan lasten leikitkin ovat. suunnat muuttuvat. uudet ideat ja kuviot. uudet laulut ja lorut.

 

ja tässä on mun lempparinukke. vaikka eihän se nukke, mutta äidin sydämessä läikähtää niin monesti onni. että melkein nukke hän kuitenkin on. minun tyttäreni. reipas kerholainen. joka sinnikkäästi keräilee lattioilta pikkuveljen kaatamia nappipurkillisia. helmiä sohvanraosta. ja hakee sammakkokirjan yhä uudelleen ja uudelleen. muistaa enemmän kuin äitinsä. huvittaa hauskoilla arvoituksillaan. eloisa ja hurmaava. 

kamera sai tuomion. kyllästyttänyt vanha. sisäkuvat eivät ikinä onnistu. siksi niin yltiövedettyinä viimeaikoina. pitäisi mennä kauppaan ja ostaa uusi. kannattipa tiputtaa alle vuoden vanha kamera. sai se aukinaisena makoillakin useamman viikon kameraliikkeessä ennenku kaikki viat selvisi.

äkkiä se ei muutu kuitenkaan

kokoonnutaan taas ihmiset toreille ja turuille. otetaan useampi kuppi ilmaista kahvia. uskotellaan, että meille kannattaisi sanoa muutama sana. että äänemme olisi lupausten ja kahvikupin hintaisia. vaikka mitä me ilmapalloista. kyllä lapsella voi olla monen puolueen heiluvaiset käsissään. vaikka kaiken sen riepottelun keskellä eläisikin. ne pienet ja jokainen meistä.

joskus oli sentään maailma valloillaan. konstaapeliä pelättiin ja virkamiehiä kunnioitettiin. uskottiin, että kyllä ne pidemmänpäälle meidän etuamme ajaa. kansan etua. ei juuri minun tämänhetkistäni välttämättä. oltiin valmiita odottamaan. yhteiskunta toimisi omaksi parhaakseen. yhteiseksi parhaaksi. 

toisaalta nyt huudetaan minäminäminä. ja silti yhtäaikaa niin moni kokee jäävänsä pois keskiöstä. reunoille. ilman sitä mitä kipeimmin tarvitsisi. tukea. luottamusta. rakkautta. hyväksyntää. oikeutta olla omanlaisensa. vahvuuksineen ja heikkouksineen. oikeutta tuntea kaikenlaisia tunteita. eikä niinkö nyt. että vihan pitää kasvaa sisällä. pelon kanssa pysytellään hiljaa. onnellisuutta ei saa näyttää, ettei muille tulisi kiusaus näyttää kateutta. tavallaan hyväksytään kaikki. mutta ei kuitenkaan mitään.

ja nyt ihmisiä menee ja tulee. vannovat voivansa voittaa maamme tai vähintään kuntamme asiat. välillä uskovat saavansa eeuunsakin taakseen. vaikka valtaa siinä suurin osa kalastaa. pientä hetkeä julkisuudessa. huomiota. hyväksyntää. siellä se konstaapeli makaa kaatuneena. oliko vilppiä, pitikö poliisia potkaista. vai liukastuiko vain. onneksi meripuolueella ankkuri. toivon symbooli. minä toivon, että joku ajaisi kuntia ja kansaa inhimillisyyden äänellä. lupaisi pysyä ihmisenä. ei tavoittelisi mitään ja silti itseään.

sade maisemassa

syksy ja kesä. ne molemmat ovat antaneet meille sadetta. silti olen tuntenut enimmäkseen väsymystä. ja vasta sitten onnea. kiitollisuutta. iloa. näissä kuvissa näkyy, että piha keskeneräinen. mutta muuttuu. ensimmäisen kuvan takaa ei näy punainen mökki. joka alemmassa kuvasssa on jo poissa. sen sijaan pihassa sojottavat öljyputkia ja lipputangon torso. vinossa viilettävät pihalamput. voi, kun koittaisi se päivä. edes joskus. että kokisin pihamme kauttaaltaan valmiina. kauniina.

kotiruokaa

 

minulle on tärkeä leipoa itse. jos saamme vieraita. tai muutenkin ollessamme kotona. minusta on mukava tietää. että tarjottavien ainesosat ovat selkeitä ja yksinkertaisia. että minun tarjoamassani ruoassa ei ole lisäaineita, joista en ymmärrä. tottakai mekin syömme väliin valmiita ruokia. enkä ole niinkutsuttu luomu- tai lähiruokaihminen. siis sellainen, että se olisi aina tavoite. tarkoitan vain reilusti kotiruokaa. enimmäkseen raaka-aineista. monesti kyllä pakastekasviksia. joiden ravintoarvojen olen muuten kuullut olevan paremmat kuin monien talvivihannesten kaupoissa.

  

meidän kylällä asuu saksalainen mies. joka leipoo todella hyviä leipiä. olen ostanut häneltä joulupöytäämme saaristolaisleipää, jossa on puolukkaa. meillä oli taannoin tupperikutsut. ja se täti opetti leipomaan saaristolaisleipää itse. sehän olikin helppoa. ja eilisen perusteella voin sanoa osaavani sen nyt. pitää vielä kokeilla puolukkaversiota. vaikka toisaalta. jouluna on ihana hakea se leipä joulutoriltakin. (kyllä jouluakin voi jo miettiä. hain jo adventtikynttilät ikealta..) mutta tehdäksesi itse tätä maittavaa leipää, annan toki ohjeen. joka ei siis ole omani.

 

SAARISTOLAISLEIPÄ (3kpl)

1 litra piimää (lämmitä kädenlämpöiseksi mikrossa)

1½  palaa hiivaa (minä käytin kuivahiivaa)

3 dl kaljamaltaita

3 dl ruisjauhoa

3 dl vehnälesettä

9 dl vehnäjauhoa
4 tl suolaa

3 dl siirappia

sekoita piimä ja hiiva keskenään. paitsi jos käytät kuivahiivaa, sekoita se kaikkien muiden kuivien aineiden keskelle. sitten sekoita piimään. lisää siirappi. jaa 3 leipävuokaan. anna kohota liinan alla, kunnes taas muistat niiden läsnäolon.

uuni 175 astetta. paista ensin 20min. sitten lisää päälle folio tai silikoonileivinalusta. ja jatka paistamista vielä 50min. ota pois uunista. anna jähtyä vuoassa. itse irrotin vasta aamulla, olivat liinan alla yön yli. säilyy parikin viikkoa jääkaapissa. voi myös pakastaa. todella todella hyvää. 

nyt uunissa jo toisenlaiset vuokaleivät. tietää, että on syksy. kun tekee mieli leipäkin leipoa itse.

onnellista syyspäivää, te kaikki.

tervetuloa onnellinen syksy!

 

minä olen onnellinen syksystä. siitä miten luonto rauhoittuu lepoon. miten kiireellisyys lakkaa. liikkeet hidastuu. ja siinä samalla kuitenkin. ideoiden ja istumisen aikaa enemmän. toteutuvia ajatuksia. 

viimeaikoina olen miettinyt pihan laittoa paljon. vanha pihamökki lähti kaatopaikalle. puita on kaatunut ja kaatuu. vähän avaruutta. ja sitten väriläisköjä. spray-maalattuja parvekelaatikoita. ystävältä kanervalasti. värikkäitä talipallosydeemeitä.  vielä pitäisi maalata muutamia juttuja. ostella lisää kanervalasteja. tuhota poltettavia risupinoja.

mutta seuraavaksi laittamaan paikkaa hampaaseen. onnellinen loma. siis että mies viikon kotona. ehtii ehkä tekemään jotain ekstraa. ja sitten kulkemaan hammaslääkärissä keskellä päivää. 

millä mielin siellä ollaan syksystä? sade on hyvä syy istahtaa sohvalle ja virkata, eikö vain. ja iltayöstä ajattelin saaristolaisleipiä uuniin. huomenna on jyväleipien vuoro!ja jospas jo tälläviikolla sieltä kamerahuollosta soittelisivat. olis ihana saada oma takaisin pitkästä aikaa.

etsimässä tietä jota kuljemme

missä olla. missä pysähtyä. missä yöpyä. kenen kanssa. ja kukakohan sitten minäkin itse. hiljaisutta enimmäkseen.  kohtaamisia.  ensimmäistä kertaa lapsi yötä ilman äitiä tai isää. etsimässä yhteistä mieltä. etsimässä yhteistä kieltä.

etsimässä juhlaa arjen keskelle. etsimässä rakkautta. etsimässä syitä nähdä toisessa kaunis. että unohtaisi kiukun. huudon. tyytymättömyyden. halun paeta kokonaan pois. halun jättää koko matka kesken. jakaa lusikat. niinkuin ne sanovat. että välttyisimme kaikelta siltä. että ehtisimme kuulla ilmapiirin. jota hengitämme.

eikä asiat muutu kertaheitolla. mutta että suuntia tarkastaisi. matkakumppanuutta. ja sen voin sanoa. että harvoin minä herään sellaiseen sateeseen. vielä ehkä on toivoa.