torstai 2. kesäkuuta 2011

tuulipäivä


meri. kaunein kaikista. vaikka tuuli niin. kylmäsi ihan. vaikka onnesta lämmin sydän. niin monta kertaa olen rannoilla istunut. pohtinut elämää. nyt rannat ovat enemmän toimintaa. sellaista jatkuvaa vahtimista. eikä unelmoidakaan oikein ehdi. mutta katsella lastaan vedenrajassa. housunpuntit märkänä. ystäviensä kanssa.


minä olen aina rakastanut kuvia. joissa lapsi isänsä kanssa rannalla. ja nyt minulla on oma rakkaistani. sellainen, että molempien jäljet siinä. isä kumartuneena lastansa kohti. eikä kauniimpaa maisemaa olekaan. ei paljon tuulet ja myrskyt haittaa. ei paljon kylmyys eikä uudet vedet. siinä vain turvallisena. 

ja sellainen tulisi muistaa elämässä. aina tulee uusia vesiä. uusia tuulia. eikä niitä tule säikähtää. kun jalat turvallisesti upotettu kotirannan hiekkaan. ja jos menevätkin likaiseksi. ne voi aina pestä. ja jos onkin tuulisella paikalla. niin silloin ei haittaa kuumuus. ja jos onkin myrsky, voi nauttia vaahtopäistä kuitenkin. sellaista se elo on. ja minä juuri nyt pidän omastani erityisen paljon.

2 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

valloittava kuva! jotenki tuollaset särkee sydäntä. etenkin kun itse nyt niin yksin täällä. toinen aamulla taas uudessa maassa ja vielä monessa ennen kotia. näistä saa voimaa ja kyyneliä, sun ajatuksista. hyvää yötä isosisko.

Larppa Aliisa kirjoitti...

iikku: tällaisia kuvia saa kännykällä, joka harvemmin toimii siinä tarkoituksessa, mihin se on tarkoitettu:D koita jaksaa. ikävä kasvattaa rakkaudentunnetta kuitenkin.