minun kesätoiveeni on toteutunut. sadetta! ihanaa sadetta. vilvoittavaa sadetta. sukkahousuja ja villatakkeja. se on kesässä ihaninta. kerta ei enää ole sörkänvinttiä peltikattoineen ja kirjoineen. se oli lapsena niin parasta. lukea vesisateella peiton alla. ihania vilpoisia lomapäiviä. ja yhtenä kesänä opiskelin esperantoa. enää en muista sitäkään yhtään.
minä olen virkannut pikkuystävälleni myssyä. hänen äitinsä toivomuksesta. ja sitten ajattelin tehdä vielä muutaman lisää. jos se malli kehittyisi pikkuhiljaa. kokojen arviointi. kerta ainahan vähän venyy puuvillainen. mutta toisaalta vauvakokoinen menisi sitten pidempään.
olipas rentouttavaa käydä sateella ajelemassa autolla. kuunnella sademusiikkia ja pikkuisen myös pikkuneidin purkkatoiveita. mutta lupa syödä purkkaa vain valvonnan alaisuudessa vielä. joten se toive jäi toteuttamatta. kaupassakin olisi kaikkea mennyt ostoskoriin. ja menikin. toisaalta nauratti ja toisaalta ärsytti se omatoimisuus.
ai, miten olen viehtynyt näihin kuviin, jossa värit päin mäntyä. vaikka en tiedä näyttösäädöistä mitään. että mitenköhän erinä näkyy kaikki muilla. mutta ainahan voitte ajatella, että minulla on kivaa kuitenkin. minä en jaksanut mennä kuvaamaan vesipisariota, vaikka olisi haluttanut. sillä maha on liian täysi suklaasta. ja ensikerralla, kun lähdemme retkelle, pakkaan eväät tähän suloiseen boxiin.
enkä voi olla sanomatta sitä, miten nukuimme kaikki kolme. päivällä. ku kerrankin hiki ja nahkeus ei peittänyt ihojamme. sen jälkeen ystävän tekemä mehu maistui hyvälle. ja seura todella virkisti. katkonaisista hikiunista on ollut kyllä se hyvä puoli. että muistan erään taidenäyttelyn paremmin. mikä helpompaa, kuin nauttia taiteesta unissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti