kakku, jonka veljeni pojat koristelivat. se kuvastaa näitä viimeisiä kesälomapäiviä. leivottu suunnittelematta. laitettu aineksia, joita kaapeissa. ja koristeltu, sanoisinko, yltäkylläisesti. täydesti. sellaisia nämä päivät. täynnä toinen toistaan makeampia makuja. melkein voisi väittää, jälkiruokaa jälkiruoan perään.
käytiinhän me korkeasaaressakin. herkkää katsottavaa oli katsella imettävää karhua. siihen se "poikanen" tönäs äitinsä hereille. kuumissaan se hitaasti nousi istumaan. nojaili vilvoittavaan seinään, kuin huokaisten. viimesetkin voimat annan lapselleni. ja isopikkukarhu lutkutti pitkään. ja sitten kellahti nukkumaan. ja äitikarhukin. voi meitä äitejä ja lapsia!
meidän karhutyttö. virtaa täysi. juoksee ja hyppii. ehtii ja kiipeää. pomppaa kengät jalassa lätäkköön ja iloitsee siitä, ettei sukat kastuneet. ei nimittäin ollu sukkia. nauttii serkkupoikien seurasta. opettaa miten ruusun lehti on basilikaa. sellaisia pieniä ilotuokiota. omilta ja melkeinomilta pikkuihanoilta.
ja pikkuherra sai toisen hampaan. sellaisia mukavia etappeja. kikatusta ja kinuamista. tasapainossa, niinkuin pitää. sadepäivät parhaita. ja jotenkin mukava saada hänelle ensikokemuksia tuottaa mielimuistoihin. retkiä ja meressäistumista. makuja ja ääniä. vauhtia ja kutitusta. tulkoon arki. me pärjäämme kyllä!
2 kommenttia:
Ihania kuvia ja ihana KAKKU :D
kiitos. karhut on ihania. ja puut aina myös. tuuli. ja vain lapsi uskaltaa herkutella oikein mittasuhtein <3
Lähetä kommentti